Jokipiissä talkootyön juhlaa

Jokipiin Maalaismarkkinoita voi syystäkin pitää talkootyön vahvana näyttönä. Kun tapahtuma jakautuu laajalle alueelle, tekijöitä tarvitaan moneen eri pisteeseen.

Terhi Rintala

Säiden haltija oli suosiollinen Jokipiin Maalaismarkkinoille. Sääennusteet vaihtelivat pitkin viikkoa ja vaikutti jo siltä, että vettä tulee roppakaupalla. Piskot jäivät lopulta vähiin.

Jokipiin Nuorisoseuran puheenjohtaja Niko Luokkakallio oli tyytyväinen tapahtumaan.

– Ulkoilmatapahtumiin sisältyy aina tietty riski ja meillä tapahtuma jakaantuu vielä eri puolille kylää. Kävijöitä oli jälleen tosi hyvin. He painottuivat aamupäivään, sillä moni muukin oli tainnut lueskella sääennusteita, Luokkakallio arvioi hymyillen.

Jokipiin Maalaismarkkinat olivat järjestyksessä jo kahdennettoista. Näin laajan tapahtuman läpivieminen ei onnistuisi ilman talkooväkeä.

– Talkoolaisia oli jälleen yli 100 henkeä. He ovat korvaamattomia tällaisen tapahtuman järjestämisessä.

Maalaismarkkinoilla nimetään aina Kyläpiika tai -renki. Järjestyksessä 12. arvonimen saanut on Marjo Nieminen.

– Olet ollut kylämme toiminnassa jo pitkään, erilaisten vastuutehtävien ja kökkätyön merkeissä. Viimeisten vuosien aikana olet ottanut lisää vastuuta erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Olet ollut suuressa roolissa järjestämässä kirppisrallia sekä KokoNainen-hyvinvointitapahtumia, Niko Luokkakallio kuvaili nimityksen perusteluja.

Luokkakallio toi esiin, että Marjo Niemisestä on kuoriutunut Jokipiin oma somistaja.

– Sinulla on silmää ja taitoa luoda kauneutta niin kattauksiin kuin Maalaismarkkinoiden ympäristöönkin.

Marjo Nieminen on avannut kotinsa ja saunansa ovet kyläläisille tapahtumissa.

– Meillä on ollut onni saada sinut mukaan.

Kyläpiika oli iloisen yllättynyt tittelistä.

– Olen ollut mukana kylän toiminnassa jo pitkään. Jokipii on aidosti oma kotikylä, joten tunnustus tuntuu kyllä mukavalta. Täällä on hyvä olla.

Marjo on syntynyt Kurikassa, mutta käytännössä silloin lapsuudenperhe asui jo Jokipiissä. Niemiset muuttivat Jokipiihin pääsiäisenä 1996, Marjon vanhaan mummolaan.

– Lähdin mukaan toimintaan heti. Oli perhekahvilaa ja muuta. Kyläyhdistyksen kokoukseen menin, kun luulin, että siellä on tosi paljon ihmisiä. Yhtäkkiä huomasin, että olenkin kyläyhdistyksen hommissa mukana.

Siihen aikaan tehtiin paljon kaikenlaista, etenkin kylän sisäisiä asioita.

– Nämä isommat tapahtumat ovat laajentaneet toimintaa myös muille.

Marjo kannustaa mukaan toimintaa.

– Tosi paljon se ottaa, mutta enemmän antaa. Mukana on tosi hyviä tyyppejä. Moneen olen päässyt tutustumaan paremmin, kun on yhdessä tehty asioita. Jokainen tapahtuma tuo aina uusia ihmisiä.