Historian havinassa hautausmaakierroksella

Sari Haapala

Sateisesta ja harmaasta illasta huolimatta Peräseinäjoen hautausmaalle suuntautuva ja sinne haudattujen henkilöiden taustoja valottava, opastettu kierros kiinnostaa. Väkeä on torstaisena ehtoona paikalla lähes kymmenkunta.

Illan kierros alkaa Peräseinäjoen hautausmaaportin kupeesta. Seinäjoen Oppaisiin kuuluva opas Tuula Hautakorpi aloittaa kertomalla Peräseinäjoen kirkon ja seurakunnan historian eri vaiheista.

– Nykyinen kirkko, Pyhän Paavalin kirkko, rakennettiin vuonna 1892. Sen suunnitteli lääninarkkitehti I.Aminoff, hän selvittää ja huomauttaa, että samana vuonna pitäjään valmistui pappila ja kunnan ensimmäinen kansakoulu.

– Koulu tunnettiin ensin Viitalan kouluna, mutta sittemmin siitä tuli Pappilan koulu.

Hautakorpi jatkaa. Hän kertoo, että kun uusi kirkko rakennettiin, osa vanhasta hautausmaasta jäi sen alle. Muutenkin kirkkopihan hautausmaa alkoi jäädä pieneksi. Myös uusi, aivan kirkon kylkeen tehty tie pienensi hautausmaata entisestään.

- Tarvittiin siis uusi hautausmaa. Sellainen hankittiin talokas Matti Kärjeltä, jolta seurakunta lunasti 400 markalla kaksi hehtaaria maata, opas valottaa.

- Käyttökuntoon uusi hautausmaa saatiin keväällä vuonna 1890. Perimätiedon mukaan pitäjän asukkaat eivät ensin olleet innostuneita ottamaan uutta hautausmaata käyttöön.

Puhuessaan opas kuljettaa kuulijat samalla hautausmaalla eteenpäin. Väki puikkelehtii vanhojen, sammaloituneitten rautaristien ja suurten, parisataavuotiaiden kuusten lomitse yhden rautaristin luokse. Ollaan hautausmaan vanhimmassa osassa, joka sijaitsee lähellä Kalajärventietä.

Ristissä lukee nelivuotiaana kuolleen Sanna Kannon nimi.

- Hän oli ensimmäinen tänne uuteen hautausmaahan haudattu vainaja. Hänet haudattiin tänne keväällä vuonna 1892, Hautakorpi puhelee ja lisää, että tuon jälkeen hautausmaan käyttö yleistyi. Vuonna 1960 se alkoi jäädä pieneksi.

- Vuonna 1973 seurakunta osti puolentoista hehtaarin suuruisen lisäalueen hautausmaan viereltä, Holmin perikunnalta. Sen vihki käyttöön piispa Yrjö Sariola vuonna 1976.

Kierros jatkuu. Väki suuntaa seuraavaksi uurnalehdon ja muistolehdon pylväiden luo. Samasta paikasta löytyy vuonna 2023 paljastettu yhteissmuistomerkki. Uurnalehdon muistopylväisiin tulee niiden haudattujen nimilaatta, joiden tuhkat on haudattu pylväitten läheisyyteen.

- Muistolehdon pylväässä on puolestaan niiden nimet, joiden hautapaikka on luovutettu syystä tai toisesta seurakunnalle. Yhteismuistomerkkiin tulee niiden vainajien nimilaatta, joiden tuhka on siroteltu luontoon tai haudattu jonnekin toisaalle kuin tänne hautausmaalle.

Tuhkaukset ovat viime vuosina lisääntyneet ja nykyisin Peräseinäjoellakin tuhkataan puolet vainajista.

Taas siirrytään eteenpäin, kunnes tullaan poikkeuksellisen suuren hautakiven äärelle. Se on Peräseinäjoella syntyneen, aikuisiällä Amerikkaan muuttaneen John G. Annalan hauta.

- Hän teki elämäntyönsä lakimiehenä Yhdysvalloissa, ja hankki siellä mittavan omaisuuden. Kun Annala kuoli vuonna 1961, hän testamenttasi synnyinseudulleen Peräseinäjoelle omaisuuttaan. Rahat tänne Peräseinäjoelle saatiin vuonna 1966, Hautakorpi tietää.

Varojen käyttöä hoitaa Annala-säätiö, ja niitä myönnetään Annalan toiveen mukaisesti uskonnollisiin, terveydellisiin tai kulttuurisiin kohteisiin, mutta ei yksityisille henkilöille.

Varoja on annettu muun muassa Koivukaareen ja niillä on hankittu seurakunnalle kirkon keskikäytävän kynttiläkruunut sekä tehty Kalajärven rannalla oleva leirikeskus. Myös kouluille on hankittu musiikkivälineistöä ja isompia tapahtumia on tuettu rahallisesti.

- Säätiön lahjoitusvaroilla on hankittu myös nuo kaksi rollaattoria tuolla sisääntuloportin luona, Hautakorpi viisoo.

Hän huomauttaa, että Annala kävi myös säännöllistä kirjeenvaihtoa peräseinäjokelaisen valokuvaaja Kannon kanssa.

- Häntä kiinnosti tietää, mitä hänen entiseen kotipitäjäänsä kulloinkin kuuluu.

Hautausmaan hiekkakäytävä rahisee. Saavutaan peräseinäjokelaisen liikemiehen, sahan- ja myllynomistaja Juho Lampin haudalle.

- Hän antoi huomattavia lahjoituksia Peräseinäjoen kunnalle, seurakunnalle ja hyväntekeväisyyteen. Lampi on lahjoittanut seurakunnalle muun muassa seitsenhaaraisen kynttelikön, Hautakorpi puhelee ja jatkaa:

- Juho Lampi omisti 1900-luvun alussa aivan ensimmäisiä autoja täällä. Hänen vaimonsa Maria Lampi oli muuten Alavuden puunjalostustehtaan omistajan Svante Kurikan sisar.

Perimätieto ketoo myös, että Juho Lampin hautajaispäivälle osui niin valtava lumimyräkkä, että saattoväki ei päässyt palaamaan koteihinsa. He joutuivat yöpymään Haapaluomalla, kunnes lumentulo vasta seuraavana päivänä hellitti.

Seurue etenee Peräseinäjoen ensimmäisten kansankoulunopettajien Vihtori ja Anni Luoman hautojen ja seurakunnan kellonsoittajana ja postinkujettajana toimineen Heikki Alasen hautojen kautta seurakunnan ensimmäisen kirkkoherra Karl Johan Vartiaisen ja pitkäaikaisen kanttori Hannes Kirkkalan haudoille.

- Hannes Kirkkala oli innokas vihannesten kasvattaja. Hän on ollut laittamassa aikoinaan sitä maata kuntoon, jossa myöhemmin oli Alasen puutarha. Hänen poikansa Jorma Kirkkala kuoli Vuosalmen taistelussa vuonna 1940. Jorma Kirkkala löytyy sankarihaudasta.

Kanttori Kirkkala soitti myös silloin, kun kirkon pihamaalla paljastettiin Kalervo Kallion veistämä Sotaanlähtö-patsas. Vuosi oli 1953, ja paikalla oli liki 2000 peräseinäjokelaista.

Peräseinäjokisten merkkihenkilöiden hautakiviä tulee vastaan vielä useita. Kierroksen loppupuolella pysähdytään Ville Ritolan haudalle. Miehen menestyksekkäästä olympiareissusta Pariisiin tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

- Lisää menestystä tuli vielä vuonna 1928 Amsterdamissa. Hän voitti kaikkiaan kahdeksan mitalia noissa kaksissa olympialaisssa, viisi kultaa ja kolme hopeaa.

Ritola muutti jo nuorena Peräseinäjoelta Amerikkaan, jonne palasi taas olympialaisten jälkeen.

– Hän sai omia olympiamitaleitaan itselleen vuonna 1947, mutta Pariisin 3000 metrin joukkuekultamitalin urheilujohtaja Reino Piirto luovutti hänelle vasta vuonna 1955.

– Mitalit olisi otettu mielellään urheilumuseoon, mutta Ritola halusi ne tänne Peräseinäjoelle. Ne lahjoitettiin kunnalle vuonna 1970. Tosin nyt ne ovat lainalla kolmen vuoden ajan Helsingissä vuonna 2022 avatussa Tahdon-näyttelyssä.

Suomeen takaisin Ritola muutti vuonna 1971. Hän asui Helsingissä.

- Hänen toiveenaan oli tulla haudatuksi Peräseinäjoelle. Hänet kuitenkin siunattiin Helsingin vanhassa kirkossa. Siellä hänen arkkuaan oli kantamassa muun muassa Lasse Viren, Hautakorpi valottaa.

Kierroksen päätteeksi kiinnostuneet voivat piipahtaa vielä oppaan kanssa sankarihaudoilla.

Ilta päättyy seurakunnan vs. johtavan kappalaisen Irja Hietalan hautausmaalla pitämään hartauteen.