Hirvimetsällä hupia ilman saalistakin

Kirsi Kuusisto

Aina se ei mene niin kuin toivoo. Sään puolesta kaikki oli kohdallaan: lämmintä kymmenkunta astetta, ei vesi- eikä räntäsadetta, vain vähän tuulinen sää.

Oli marraskuinen lauantaiaamu ja kokoonnuttiin metsästysseuran majalla Kujalanmaantiellä Jalasjärven Ahonkylässä. Aluksi juotiin kahvit ja selvitettiin vähän taustoja.

– Meillä on tänä syksynä hirvenkaatoluvat kahdelle aikuiselle ja kahdelle vasikalle. Ne on kaadettu, ja tänään mennään kaatamaan lisäluvilla ensin vasikkaa, sitten nuppaa (naarashirveä), kertoo AHK:n (Aho-Harri-Kanto) Metsästysyhtymän jahtipäällikkö Timo Luokkakallio.

Tänä syksynä hirviä on ollut Luokkakallion mukaan hyvin liikkeellä. Ahonkylässä aloitettiin metsästys heti, kun se oli Etelä-Pohjanmaalla mahdollista eli lokakuun toisena lauantaina. Metsästäjiä on porukassa yhteensä 12, joista jutuntekopäivänä oli ehtinyt mukaan kahdeksan miestä.

Koiria ja jännitystä

Kun metsästysporukassa on ollut mukana yli neljä vuosikymmentä, voi perustellusti puhua vähintäänkin pitkästä kokemuksesta. Heikki Ala-Aho, Mauri Ala-Aho ja Matti Virnala ovat porukan konkareita. Arto Saarenpää oli välillä vuosia poissa, mutta palasi takaisin porukkaan. Joten toisten on hyvä leukailla, että joukossa on yksi paluumuuttajakin.

– Tykkään koirista, ja yritän kehittää niiden taitoja, kertoo Virnala syyksi pitkään jatkuneeseen harrastukseen. Timo Luokkakallio lisää, että saaliin saaminen on mukavaa. Metsästyksen jännityksen haluaa kokea aina uudestaan.

Vuonna 1979 perustetulla AHK:n Metsäyhtymällä on jäseniä yhteensä 32. Muutama heistä maksaa jäsenmaksun, vaikkei metsälle lähdekään. Metsästysseuran kannattaminen ja pysyminen omalla kylällä on tärkeä juttu.

Metsällä nautitaan

Kahvit on juotu, ja on aika lähteä tositoimiin. AHK:n Metsästysyhtymän puheenjohtaja Jukka Ala-Aho ajaa Kangasniementielle passipaikalle. Matti Virnalan ja Vesa Välimäen hirvikoirat lasketaan liikkeelle: päivän ensimmäinen ajo tapahtuu noin kahden kilometrin etäisyydellä majalta. Metsästä kuuluu välillä ääniä jos jonkinlaisia, jossakin kaukana koiran haukuntaakin, mutta ei kun ei. Ei hirveä.

Pian toinen koirista tavoittaa hirven, joka juoksee muutamien kymmenien metrien päässä Virnalasta. Mutta sitäpä ei pidä mennä ampumaan, kun lisäluvilla saa ampua ensiksi vasa. Josta ei ole tietoakaan.

– Tämmöinen lumeton keli on aina hankala. Lumesta näkisi jälkiä ja voisi päätellä, mihin suuntaan hirvet on liikkuneet, toteaa Jukka Ala-Aho. Hänelle kuten varmasti monelle muullekin metsästäjälle metsä antaa riistan lisäksi paljon muutakin: näköhavaintoja muista metsän eläimistä ja luonnon rauhaa.

Koska AHK:n Metsästysyhtymän hirviporukka on pieni, ovat passipaikkojen välit pitkiä. Vilkuilla pitää jatkuvasti molempiin suuntiin, ettei saalis pääse livahtamaan väleistä karkuun.

Metsästä kuuluu välillä ääniä jos jonkinlaisia, jossakin kaukana koiran haukuntaakin, mutta ei kun ei. Ei vasaa. Ajo jatkuu vielä reilun tunnin, mutta sitten päätetään lähteä välillä laavulle.

Jahti jatkuu tulevina viikonloppuina. Myöhemmin hirvenlihasta pääsevät nauttimaan muutkin kyläläiset. Hirviporukka lupaa keittää sopan tulevana keväänä.