Matkalla menneisiin jouluihin

Terhi Rintala

Osa ihmisistä pitää päiväkirjaa, toiset tekevät samaa some-päivitysten kautta. Olen jo pian kymmenen vuoden ajan tehnyt kuvakirjoja. Vuosi jakaantuu kahteen kirjaan, joista kumpikin kattaa kuuden kuukauden ajalta elämää.

Samalla arki on noussut paremmin esiin. Näppäilen kuvia ihan tavallisesta elämästä, harrastuksista ja sääolosuhteista. Ei ole tarkoituskaan, että joka kuvassa ollaan ykköset päällä ja viimeisen päälle tyylikkäinä. Arkeahan elämä suurimmaksi osaksi on. Jos arki on hyvää, myös elämä tuntuu onnelliselta.

Kun näitä kuvakirjoja katselee jälkikäteen, omiin kuviin ja myös elämään tulee etäisyyttä. Se avaa silmiä huomioille, jotka jäisivät muuten tekemättä.

Muutama kuukausi sitten aloitin uuden projektin. Olen tehnyt aika paljon kuvakirjoja muille lahjoiksi ja aloin pohtia, miltä oma elämä näyttää kuvien kautta.

Aikani tuumattuani tulin siihen tulokseen, että teen kuvakirjan, johon käytän yhden kuvan jokaiselta joululta ja varaan viereisen sivun tekstiä varten. Ensimmäisten kuvien valinta oli helppoa. Ristiäisiäni on vietetty tapaninpäivänä. Huomasin pian, että joka joulusta oli jonkinlainen kuva.

Koska ajankohta on aina sama, kuvat kertovat yllättävän paljon siitä, miten elämä muuttuu. Perheenjäsenille kertyy lisää ikävuosia, ulkomuoto ja pukeutumistyyli muuttuvat. Sisustuskin vaihtuu vuosikymmenien mittaan.

Lapsuusvuosina kuvaaminen ei ollut niin yleistä kuin nykyisin, vaikka meillä kuvattiin aina paljon. Kun isä aloitti silloisen Vaasa-lehden kirjeenvaihtajana 1970-luvun puolivälissä, käytössä oli myös kamera, jolla sai kunnollista jälkeä. Aika usein käytettiin diafilmiä, joten diakuvien siirtäminen digitaaliseen muotoon on ollut osa tätä projektia.

Matka menneisiin jouluihin on tarjonnut monta oivallusta. Olen tietoisesti valinnut keskenään erilaisia kuvia. Kaikissa ei istuta kuusen alla sievästi jouluaattoiltana. Lukiovuosina kuviin päätyy tuore poikaystävä, jonka isä oli selkäni takana pyytänyt joulupukiksi. Kuva on otettu sillä hetkellä, kun tajuan, kenestä on kyse.

Kuvien menneet joulut ovat tehneet hyvin selväksi sen, että joulu syntyy ihmisten kautta. On aika vähän sellaisia jouluja, joista muistan tarkasti, mitä olen saanut lahjaksi. Siinä mielessä tärkeitä ovat olleet lähinnä lapsuuden toivelahjat, joista on haaveiltu pitkään. Myöhemmin on riittänyt hyvin, kun saa uudet yövaatteet ja hyvän kirjan.

Jos sinun joulussasi on siihen aikaa, kaivapa esiin vanhoja valokuva-albumeja. Menneet joulut voivat tuoda esiin haikeita hetkiä, mutta myös hulvattomia muistoja. Yleensä makeimpia ovat ne, jotka eivät ole tapahtumahetkellä naurattaneet yhtään. Tarina paranee vanhetessaan.

Hyvää joulua!