Tekstit soivat ja vainosivat

Leena Kurikka

Jalasjärveläinen säveltäjä Joose Tammelin on säveltänyt joukon Yrjö Jylhän ja Einarin Vuorelan runoja. Laulut saavat ensiesityksensä Jalasjärvellä itsenäisyyspäivän alla. Jalas Chamber ja solistit esittävät teokset myös runoilijoiden kotikunnissa Keuruulla ja Tampereella sekä Kurikan itsenäisyyspäivän juhlassa Kurikassa.

Runot tekivät vaikutuksen jo nuorena.

– Mun elämäni suunnan on muuttanut moni asia, yksi sellainen oli, kun lainasin parikymppisenä Suomen runottaren kirjastosta. Se oli mulle huumetta, se kaappasi sieluni. Tekstit alkoivat vainota ja soida, monet niistä heti.

Hän kirjoitti teksteihin nuotit.

– Merkittävä osa konsertista on kantaesityksiä 40 vuoden takaa, Tammelin kertoo.

Vakavaa ja kepeämpää

Konsertissa kuullaan 13 Yrjö Jylhän ja 13 Einarin Vuorelan runoihin perustuvaa laulua. Jylhän osuuden nimenä on Soturin säkeitä kuolemankaipuusta ja Vuorelan Kaikuja korpien komeroista. Jylhän runot ovat vakavia, Vuorelan kepeämpiä, jopa leikkisiä.

– Jylhän tajuaminen vaatii sen, että ihmiset tietäisivät millaista oli talvisodan luutnantilla. Vuorelan tekstit aukeavat kaikenikäisille. Kakaratkin ymmärtävät, että tuo on hauska runo. Hauska voi olla myös syvällistä, miettii Tammelin.

Alun perin hän kirjoitti laulut pianosäestyksellä tai kuoron esitettäväksi, vain kaksi on sävelletty jousiorkesterille. Sovitukset on tehty uusiksi ja konserteissa esiintyy Jalas Chamber, solisteina sopraano Terttu Iso-Oja Ilmajoelta ja tenori Jouni Leivo Tampereelta. Kaikkiaan mukana on 43 henkeä. Osa esiintyjistä on musiikkiopistolaisia.

– Aulin (Frigård) kuningasidea on, että oppilaat ja opettajat soittavat rinnan. Oppilaat soittavat 13 kappaletta eli puolet.

Sanoista saa selvää

Orkesterisoittaminen on Tammelinin mielestä tärkeää.

– Kaikki soittaminen tähtää orkesteritoimintaan. Ei ole kivaa istua sellon kanssa sängynlaidalla yksin.

Harjoitukset alkoivat lokakuussa.

– Mun musiikki on piilovaikeaa. Tuttujen säveltäjien musiikista, kuten vaikka Kuulasta tiedetään miten se soitetaan. Uudessa menee tuplasti aikaa ennen kuin selviää miten soitetaan. Meillä on perinne onnistumiselle.

Tammelinin mukaan kuulijat pystyvät helposti seuraamaan tekstejä.

– Yleensä ihmiset ei saa sanoista selvää, nyt saa. Sävelletyt runot ovat tekstipainotteisia. Ohjelmalehtiseenkin painetaan tekstit.

Menneen ajan hyvyys

Tammelinin tämä vuosi on ollut musiikillisesti erittäin toiminnan täyteinen. Ensi vuodesta hän toivoo rauhallisempaa.

– Ensi vuonna teen rivimiehen töitä ja organiseeraan jotain, aika näyttää mitä. Uskon biorytmeihin. Oikein hyvää päivää ei seuraa oikein hyvä päivä, samoin vuosissa. Omenapuukin lepää. En tiedä mitä pääni huomenna keksii, mutta tarkoitus on passivoitua.

Tammelin tykkäisi elää 1700 -luvun Wienissä.

– Olen sinut sen 1700 -luvun kynttilänvalon kanssa. Voisin vaihtaa kaiken digipaskan siihen intoon mikä silloin oli. Silloin rakennettiin ensimmäiset konserttisalit, musiikkia tehtiin musiikin vuoksi ja syntyi sonaatti. Olisin tällaisen ajan halunnut nähdä. Olisin ollut siinä oikein hyvä.

Myös Lontoo Beatlesin aikana kiinnostaisi tai Suomi joitakin vuosikymmeniä sitten. Virtuaalimaailmasta hän ei piittaa.

– Unelmissa haluan palata kirkasotsaiseen aikaan, kun miehet oli miehiä ja naiset naisia. Akustinen puuha on digivapaa vyöhyke. Odotan innolla sähkökatkoa, sanoo Joose Tammelin ja lisää pystymuurin valkiaan klapeja.