Ylös, ulos ja liikkeelle!

Lakimuutos velvoittaa koulut edistämään oppilaiden liikunnallista elämäntapaa. Taustalla on tietenkin huoli siitä, mitä lapsille ja nuorille tapahtuu. Aikuisille toistetaan usein lausetta ”istuminen tappaa”, kun muistutetaan istumatyöhön liittyvistä vaaroista. Ihan niin graavisti asiaa ei voi ilmaista peruskouluikäiselle lapselle, mutta taustalla oleva ajatus on sama.

Istuminen lisääntyy, kun mobiililaitteet ilmestyvät käteen. Sitä ei voi kukaan kieltää. Ne koukuttavat ja ovat lopulta melkoisia aikasyöppöjä - myös meille aikuisille. Mobiililaitteet eivät ole pelkästään pahasta, mutta harva ymmärtää itse rajata niiden vaikutusta omaan elämäänsä. Siksi lasten kohdalla luotetaan valtion ohjaukseen, joka toteutetaan koulujen kautta.

Samalla koulut pistetään paljon vartijoiksi. Liikunnallinen elämäntapa opitaan yleensä kotoa. Jos vanhemmat liikkuvat ja koko perhe liikkuu myös yhdessä, siitä tulee luonnollinen osa lapsenkin elämää. Jos taas kotona ei juuri liikuta, vaikea koulunkaan on siihen keksiä ihmelääkkeitä.

Paljon voi toki pyrkiä tekemään koulupäivän aikana ja edistää sillä tavoin liikunnallista elämäntapaa. Siitä lopusta pitäisi sitten kotien ottaa koppia.

Urheiluseuroillekaan ei voi vastuuta työntää liikaa. Niiden vapaaehtoiset tekevät kullanarvoista työtä, mutta kaikkia lapsia ei kiinnosta kilpaurheilu. Rinnalle tarvittaisiin matalan kynnyksen höntsäurheilua vaikkapa koulun kerhojen kautta. Ja kotoa kannustavaa asennetta, jotta niihin osallistutaan.

Kouluympäristön merkitys kasvaa, kun pyritään kannustamaan lapsia liikunnalliseen elämäntapaan. Kyläkouluilla on liikkumiseen luontaiset edellytykset, kun ympärillä riittää hyviä vaihtoehtoja. Lähiluonto tarjoaa mahdollisuutta monipuoliseen liikkumiseen, ja koulun oma piha lisää mahdollisuuksia.

Matka luontoon ja liikkumaan ei ole pitkä. Silloin tarjolla olevia vaihtoehtoja tulee oikeasti käytettyä, kun aika ei mene tien päällä matkalla kohteeseen.