Salibandy on harrastajamääriltään suurin laji

Terhi Rintala

Kun Jalaksen salibandyjaoston toimijoita on tavannut vuosien varrella, puhe kääntyy nopeasti ongelmista suurimpaan.

– Jalasjärvelle tarvittaisiin kipeästi lisää liikuntatiloja. Tarpeeksi iso liikuntasali mahdollistaisi jaettavilla kentillään paitsi lisää treenivuoroja monelle eri lajille, mutta myös sen, että olisi mahdollista pelata pelejä ja turnauksia omalla paikkakunnalla, Vesa Vierikko tiivistää.

Vierikko korostaa, että salipula ei vaivaa pelkästään salibandya. Sen piirissä se kuitenkin tuntuu erityisesti, sillä harrastajamäärät ovat tällä hetkellä suurimmat siinä.

Kurikan ensi vuoden talousarvio lupaa valoa tunnelin päähän, mutta suunnitelmien konkretisoituminen tiloiksi vie aikaa.

– Jo tämän hetkisillä Jalaksen salibandyjoukkueiden määrillä pelikauden aikana järjestetään tusinan verran kotiturnauksia. Jos nämä olisi mahdollista järjestää oikeina omalla paikkakunnalla pelattavilla kotiturnauksina, se toisi lajille lisää näkyvyyttä ja sen myötä uusia harrastajia.

Jalaksen päävalmentaja Jussi Pitkäranta sanoo, että oman salin puute estää fanikulttuurin syntymisen.

– Hyvin harvakseltaan olemme päässeet kokemaan sen, miltä tuntuu pelata runsaan kotiyleisön edessä. Ratkaisevissa tilanteissa sillä on iso merkitys.

Hallittua kasvua

Salibandyjaoston pitkän ajan tähtäimenä on ollut kasvattaa hallitusti harrastajamääriä.

– Lisää harrastajia otetaan nuorimpiin ikäluokka kerrallaan ja samalla varmistetaan lajin parissa jo oleville mahdollisuus jatkaa harrastustaan, Vesa Vierikko linjaa.

Tässä on toistaiseksi onnistuttu hienosti, kun salivuoroja on erilaisten järjestelyjen jälkeen saatu tarpeeksi ja innokkaita valmentajia on ollut riittävästi.

– Ennen kaikkea innokkaita pelaajia ja harrastuksen mahdollistavia vanhempia on ollut paljon.

Koska Jalasjärveltä ei löydy salibandyn sarjapelaamiseen riittävän suurta hallia eikä Kurikan Monnarilta ole riittänyt vuoroja, pelataan naisten, P13-joukkueen ja nuorempien kotiottelut Peräseinäjoen RitolaHallissa. Sen kaukalokin on tosin sen verran alamittainen, ettei salibandyliitto antanut sinne järjestämislupaa kotiturnaukseen miesten 3. divariin ja P18-joukkueen ylialueelliseen sarjaan.

Uusi toimintamalli

Salibandyjaosto aloitti toimintansa kaudella 2005–2006. Junioritoiminta käynnistettiin kaudella 2014–2015.

– Olin yrittänyt puhua siitä jo aikaisemmin, mutta muilla ei vielä ollut sen ikäisiä lapsia, Vesa Vierikko naurahtaa.

– Alkuvuodet keskityttiin omaan pelaamiseen. Junioritoiminnan myötä näkemys muuttui, sanoo Antti Kallioniemi.

Miesten edustusjoukkueen pudottua kauden 2018–2019 karsintapelien kautta 4. divisioonaan, heräsi ajatus, että seuraavaksi tehdään jotain toisin.

Pelaaja-valmentajina toimineet jaoston puheenjohtaja Antti Kallioniemi ja sihteeri Vesa Vierikko laittoivat verkot vesille. Haaviin tarttui miesjoukkueen vastuuvalmentajaksi tullut Jussi Pitkäranta.

– Jussi tarttui toimeen ja toi seuraan uutta raikasta tuulahdusta. Seuratoiminta lähti uuteen kiihdytykseen.

Koko jaoston päävalmentajana toimivan Pitkärannan myötä keskeiseksi tavoitteeksi nousi omien junioreiden nostaminen edustuksen treeneihin ja peleihin.

– Syntyi Jalasjuntu, joka on polku junioreista aikuisurheiluun, Pitkäranta kiteyttää.

Juniorivalmentajien vahva rooli

Salibandyjaoston painotus on ala-asteikäisissä ja sitä nuoremmissa.

– Tähän ikäryhmään Jalasjärvellä kaikki isoimmat panostukset tuleekin tehdä, vaikka olemme toistaiseksi melko hyvin pystyneet pitämään pelaajat harrastuksen parissa myös vanhempina. Koska Jalasjärvellä on viimeksi ollut joukkuelajissa B-poikien joukkue?

Keskeinen strategia on se, että valmentajat vanhenevat joukkueensa mukana. Sama valmentaja valmentaa joukkuetta lajin ensi kosketuksesta aina vanhimpiin junnuihin saakka.

– Poikkeuksena moneen muuhun seuraan, lähes kaikki juniorivalmentajat omaavat vahvan lajitaustan. Sitä kautta pystytään tarjoamaan laadukasta valmennusta. Tulevien urheilijoiden tärkein valmentaja on juniorivalmentaja, joka kasvattaa, näyttää esimerkin ja opettaa. Juniori pelaa aikuisena juuri siten ja niillä arvoilla, jotka on polun aikana omaksunut, Pitkäranta painottaa.

Harrastuksen jatkumiseen vaikuttaa myös se, että ainoana Jalaksen jaostona salibandysta löytyy edustusjoukkueet miesten ja naisten sarjoista.

– Junioreille on tärkeää nähdä omassa seurassa mahdollisuus edetä. Jalaksessa pelanneita on myös siirtynyt muihin seuroihin. Tällä kaudella ensimmäinen Jalaksessa aloittanut pelaaja on debytoinut lajin pääsarjassa, kun Maria Viitala on torjunut palloja FBC Loiston maalilla naisten F-liigaotteluissa.

Harrasteryhmiä?

Salibandyjaostolla on suunnitelmia toiminnan laajentamiseksi, kunhan tiloja on.

– Yksi merkittävä ryhmä ovat ne harrastajat alakouluikäisistä nuorten kautta aikuisiin ja ikäihmisiin, jotka eivät halua kilpailla, mutta haluaisivat kerran pari viikossa käydä tunnin pari liikkumassa.

Vesa Vierikko sanoo, että tässä ryhmässä on suuri potentiaali.

– Se olisi myös kansanterveydellisesti merkittävää saada hyödynnettyä. Saimme tälle kaudelle käynnistettyä yhden toivotun ryhmän, kun tarjoamme junioreiden vanhemmille kerran viikossa pelailuvuoron.

Jo neljättä kautta pyörivä perhesähly on saanut erittäin positiivisen vastaanoton.

– Pelailu edellä toimien olisi mahdollista pitää treenejä myös nuorille ja aikuisille. Meiltä on jo useaan kertaan toivottu ikäihmisten kävelysählyä.

Salibandyjaosto tukee vähävaraisten lasten harrastamista.

– Se varmistaa, että kenenkään pelaaminen ei jää rahasta kiinni, Antti Kallioniemi perustelee.