Kaste-enkeli siunattiin käyttöön

Terhi Rintala

Mikkelinpäivän perhekirkossa seurakuntalaiset pääsivät näkemään ensi kertaa uuden kaste-enkelin. Enkelin vaate oli saanut sinivihreän sävynsä Jalasjärven kirkon väreistä.

Kuvanveistäjä Kaj Lindgårdin työ herätti ansaittua ihailua. Enkelin jalusta osoittaa, millaisella pieteetillä veistosta on tehty. Jalustassa toistuvat tismalleen samat kuviot ja värit kuin vieressä olevassa saarnastuolissa.

Lindgård itse kertoi etukäteen, että halusi käyttää saarnastuolin muotoa hyväkseen.

– Olin suunnitellut ensin neliskulmaista jalustaa, mutta saarnastuoli vei ajatukset toiseen suuntaan. Jalustassa on nyt sama pyöreä muoto kuin saarnastuolissa, mutta toisinpäin.

Niitylle lampaita

Aluekappalainen Rami Niemi iloitsi siitä, että enkeli on pitkän odotuksen jälkeen saatu Jalasjärven kirkkoon.

– Jatkossa kastettavat saavat oman nimikkolampaansa enkelin käsissä olevalle laudalle. Se kuvaa niittyä, jolla kastettavat saavat turvallisesti vaeltaa.

Viereen jää vanha enkeli, joka on tehty jo 1700-luvulla. Puinen, valkoiseksi maalattu enkeliveistos on luultavasti ostettu samalla kertaa kuin kastemaljakin eli vuonna 1773.

– Vanha enkeli katsoo kohti lastenpaikkaa, joka rakentuu Jalasjärven kirkkoon seuraavaksi.

Kastemaljan pysyvä paikka on tästä lähtien pöydällä, joka on kahden enkelin edessä.

Päiväkerholaiset lauloivat. Kanttori Maarja Kortsin ohella perhekirkon muusta musiikista vastasivat Arto Moisala ja Anton Välimäki.

Kummitäti kaverina

Mikkelinpäivä jatkui Jalasjärven seurakuntatalolla vietetyllä perhepäivällä. Mukaan oli kutsuttu myös kummeja. Ronja Haka-Taivalmäki, 3, oli saanut seuraksi kummitätinsä Tiian. Pitikö kummitätiä suostutella?

– No vähän, Tiia myönsi rehellisesti.

Suostuttelua enemmän kyse oli siitä, että kummitätiä piti muistuttaa ajankohdasta.

– Kun on luvannut, on tärkeää olla paikalla. Kummitätinä oleminen on kunniatehtävä.

Ronja on tällä hetkellä Tiian ainoa kummilapsi.

– Olin tosi otettu, kun veljeni perhe pyysi minua kummitädiksi. Tämä on spesiaali juttu.

Tiia arveli, että päivän ohjelmassa on yhteisen aterian lisäksi ainakin askartelua.

– Ne taidot taitavat olla Ronjalla tuoreempina hallussa, kun päiväkerhossa askarrellaan. Eiköhän me pärjätä ihan hyvin kuitenkin.