Mahdotonkin onnistuu

Jari Vierula

– Niin hyvin opit ovat menneet perille, että mahdotonkin jo onnistuu, kehaisee kansalaisopiston hirrenveistokurssilaisia Jalasjärvellä Keskikylän Harjulan pihamaalla opettanut Olavi Yli-Peltola.

Sanojensa vakuudeksi hän näyttää vieressä saunarakennusta tekevän Aapo Linjalan kädenjälkeä. Saunan kehikossa eripaksuiset pyöröhirret istuvat toisiinsa kuin hanska käteen ja nurkkaliitokset ovat viimeisen päälle.

– Näin eripaksuisten hirsien sovittaminen vaatii jo aikalailla osaamista, Yli-Peltola sanoo.

Kurssilla oli kymmenen osallistujaa, eli täysi määrä. Kurssilla tehtiin harjoitustyönä hirsikehikko, tutustuttiin hirrenveiston työvälineisiin, veistopuun valintaan ja kaikkeen muuhun hirrenveistoon liittyvään.

Maaliskuinen kurssi on jo päättynyt, mutta kurssilaiset jatkavat vielä töitään omalla ajallaan. Kurssilaiset olivat niin innolla mukana, että edes maaliskuinen talvimyrsky ei pitänyt heitä Harjulan markilta poissa.

– Niin kova tuuli ja pyry silloin oli, ettei edes viereisessä menevälle kolmostielle nähnyt. Eihän se nyt häävi sää ollut, mutta kyllä oikein hellepäivä on näissä töissä vielä pahempi keli, Yli-Peltola tuumi.

Tietää illalla
jotain tehneensä

Hirrenveisto ei ole vellihousujen hommaa. Sen verran isoja ja painavia puita liikutellaan ja käsitellään, jotta hyvä olisi olla kuntoa eikä pahitteeksi olisi omata vähän ruista ranteessa.

– Hirrenveisto on sellaista ryskätyötä. Kyllä tässä pärjää, kun on tottunut eikä pelkää ruumiillista työtä.

Timo Haapolahti lähti kurssille tekemään hirsilaavua ja myöntää, että aika raskasta työtä hirrenveisto on.

– Kun on koko päivän nostellut hirsiä ja sahannut moottorisahalla, niin kyllä illalla tietää jotain tehneensä, hän naurahti.

Haapolahti kertoi, ettei omannut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta hirrenveistosta. Moottorisaha oli kuitenkin tuttu työkalu. Moottorisahan käyttäminen on hirsiveistäjän perustaitoja. Hän painottaa, että moottorisahan kanssa turvavarusteet ovat aivan ehdoton juttu.

– En minä ainakaan enää lähtisi ilman asianmukaisia varusteita moottorisahan kanssa työskentelemään. Sen tässä on oppinut, kun koko päivän touhuaa moottorisahan kanssa.

Omin käsin tehty

Haapolahti innoistui lähtemään kurssille, sillä mielissä on kangastellut oma nuotiopaikka. Laavuja saa ostaa valmiinakin, mutta onhan se nyt aivan eri juttu tehdä se omin käsin. Hyvät puut löytyivät appiukon metsästä Laihialta. Yli-Peltola kehuu Haapolahden hirsivärkkiä.

– Ne ovat aivan huippupuita. Lähes tasapaksuisia, sillä tyven ja latvan ero on minimaalinen. Tasakokoiset puut ovat hirsirakentajalle iso helpotus.

Aapo Linjalan saunakehikossa on hyvinkin erikokoisia hirsiä. Hän mittaili puita kaataessaan, että paksuimman tyvi oli nelisenkymmentä senttiä. Se on saunakehikon alimmaisena.

– Viime talvena kaatelin ja kuorin puut. Olin kurssilla myös viime vuonna. Kesällä tein vähän kuin harjoitustyönä rakoliiverin. On tämä mielenkiintoista hommaa.

Timo Haapolahti on samaa mieltä työn mielekkyydestä. Hirrenveisto on kolahtanut oikein kunnolla.

– Onhan tämä nyt aivan parhainta työtä, mitä ihminen voi käsillään tehdä.

Pelkkahirttä ja pyöröhirttä

Olavi Yli-Peltola puolestaan teki saunamökkiä pelkkahirrestä. Hän kertoo, että näillä seuduilla on perinteisesti talot rakennettu pelkkahirsistä ja pyöröhirsistä tehtiin lähinnä luhtaladot.

– Pyöröhirret ovat itäsuomalaista rakentamisperinnettä. Täällä lännessä suosittiin pelkkahirttä.

Pelkkahirsi on tasasivuiseksi muotoiltu hirsi ja pyöröhirsi nimensä mukaisesti pyörösivuinen.

Yli-Peltolan käsissä moottorisaha muotoilee puuta helponnäköisesti kuin muovailuvahaa. Hän omaa hirrenveistosta pitkän kokemuksen ja on vetänyt monia kursseja.

Monenlaista
työkalua tarvitaan

Hirrenveistäjällä on monenlaista työkalua. Yli-Peltola nostelee malliksi työmaan telineelle moottorisahan viereen kuorimaraudan, varausharpin, piirtokynän, vatupassin, pitkävartisen pokaran, suora- ja kouruteräisiä talttoja, hollihakoja, vänkärin, tukkisakset, veistokirveen, sorkkaraudan, rautakangen...

Vaikka hirrenveisto on ryskätyötä, niin se on myös tarkkuustyötä, kun hirteen veistetään varaus, jolla se sovitetaan toisiinsa. Oma lukunsa ovat nurkkaliitokset, jotka ovat millintarkkoja tehtäviä.

Kurssilaisten työ ei pääty siihen, kun hirsikehikko on saatu valmiiksi. Hirret vielä merkitään, kehikko puretaan ja kuljetetaan sijoituspaikkaansa koottavaksi.