Kyläkoulussa jokainen lapsi tunnetaan tarkoin

Terhi Rintala

Mari Koistinen sai ensimmäisen pestinsä valmiina opettajana Ylivallin koululta vuonna 1997. Vuodesta 2000 lähtien Metsolan koululla opettanut Koistinen on tehnyt koko työuransa eka- ja tokaluokkalaisten parissa.

– Joskus siitä saa palautetta kotona. Jos pyytää toista hakemaan kaksi purkkia maitoa, ei kuulemma tarvitse erikseen nostaa pystyyn kahta sormea. Itselleen pitää kuitenkin olla armollinen. Pitkä työura jättää jälkensä meihin kaikkiin, Koistinen hymähtää itselleen.

Alkuopetuksessa oppii väistämättä siihen, että on oltava hyvin selkeä, jotta kaikki ymmärtävät.

– Se on perusedellytys sille, että jokaisella on mahdollisuus oppia.

Elämisen taitoja

Jo alkuopetuksessa opetellaan monia sellaisia taitoja, jotka ovat keskeisiä myöhemmin työelämässä.

– Pitää osata odottaa vuoroaan ja ilmaista itseään sellaisella tavalla, että toinen ymmärtää, mitä haluaa sanoa.

Mari Koistinen sanoo, että lapselta voi odottaa jo ensimmäisillä luokilla sitä, että hän pystyy tekemään asioita, jotka eivät ole mieluisia, mutta jotka kuuluu tehdä.

– Harva saa myöhemmin aina valita, mitä haluaa ja mitä ei halua tehdä työssään tai muuten elämässään. Sen ymmärtäminen on yksi elämän selviytymistaito.

Yhdysluokassa

Kyläkouluilla oppia jaetaan yhdysluokissa. Siinä on omat vahvuutensa.

– Se opettaa itsenäiseksi, kun opettajan on välillä keskityttävä toisen ikäluokan opettamiseen.

Mari Koistinen tietää, miltä tuntuu istua yhdysluokassa, sillä hän kävi ala-asteensa kyläkoululla.

– Meillä oli vain alaluokka ja yläluokka, jossa olivat 3.-6-luokkalaiset. Siinä omatoimisuutta tarvittiin vielä enemmän.

Kaikille itsenäinen tehtävien tekeminen ei ole yhtä helppoa.

– Opettajalle ei ehdi tulla hiljaisia hetkiä päivän aikana, kun jakaa aikansa kahden ikäluokan ja erilaisten oppijoiden tarpeiden kesken. Koulunkäynninohjaajat ovat meille tärkeitä työpareja.

Metsolassa on heitä tällä hetkellä kolme - yksi jokaisessa luokassa. Ohjaajat ovat tarpeen, sillä Metsolassa on isot yhdysluokat. Ensi vuonna keskiluokassa on 26 oppilasta.

– Tila luo omat rajoituksensa. Kun se on täpötäynnä pulpettaja, turvaväleistä on turha haaveilla.

Oppimisen reitillä

Yksi kyläkoulun suurimmista eduista on Koistisen mukaan oppilaantuntemus.

– Se on vahva, kun me kaikki opetamme samoja oppilaita kuuden vuoden ajan. Jokaisella opettajalla on niitä oppiaineita, joita pidetään koko koululle.

Oppiminen ei ole suoraviivainen reitti, jota kaikki etenevät samaa tahtia. Siinä on mutkia ja joskus oikopolkujakin, kirivaiheita ja kuoppia. Kalkkiviivoille ei päästä yhtä aikaa, mutta aikuisten tuella päästään kuitenkin perille.

– Oppiminen on yksi asia ja aikuiseksi kasvaminen omansa. Annan arvoa sille, että lapset saavat olla tarpeeksi pitkään lapsia. Aikuisena ehtii kyllä olla. Pitkä lapsuus antaa hyvät eväät aikuisuuteen ja tasoittaa monia kuoppia.

Mari Koistinen harmittelee sitä, että monella on kiire kurottaa kohti aikuisuutta jo varhain.

– Tokaluokkalaiset saattavat sanoa musiikin tunnilla, että lastenlaulut ovat liian lällyjä. Meidän pitäisi kannustaa enemmän siihen että saa olla vielä lapsi. Annamme ehkä liian helposti kehuja siitä, että lapsi käyttäytyy jo kuin pieni aikuinen. Se ohjaa lasta tiettyyn suuntaan liian aikaisin.

Oppilaat eivät ole vain lukuja

Mari Koistinen arvioi, että luottamushenkilöiden rooli korostuu koulun arjessa tulevalla valtuustokaudella.

– He päättävät entistä enemmän siitä, millaisissa olosuhteissa teemme töitä.

Koistinen pitää tärkeänä, että luottamushenkilöt ottavat selvää asioista ja käyvät myös paikan päällä.

– Päätöksiä ei saisi tehdä vain sen perusteella, millainen mielikuva koulusta tai sen olosuhteista on vaikkapa omilta kouluajoilta. Kun vaivautuu paikan päälle, näkee oikeasti, mikä tilanne on nykykoulussa.

Oppilaat eivät ole vain lukuja. Jokainen heistä on myös yksilö. Sen myötä jokainen opetusryhmä on myös aina erilainen.

Pitää uskoa itteensä

Nelosluokkalainen Sara Kettula-Pihlaja ja kolmasluokkalainen Taiba Hirano viihtyvät Metsolan koulussa.

– Koulussa tärkeitä ovat kaverit ja se, että oppii. Täällä ei kiusata, Sara lisää.

Kaverit ovat Taibankin mielestä tärkeitä.

– Ja se, että saa uutta tietoa, Taiba painottaa.

Kyyditys pidentää koulupäivää

Sara lukeutuu Metsolan koulun kyyditysoppilaisiin. Se pidentää koulupäivää yhdeksän aamuina.

– Kyyti tulee jo varttia vaille kahdeksan, kun koulu alkaa yhdeksältä.

Kymmenen aamuina ja iltapäivällä koulun jälkeen ei koulupäivä veny samalla tavalla. Koulukyyti vie silloin puoli tuntia.

Taiba kulkee puolentoista kilometrin koulumatkansa kesäisin pyörällä ja talvella kävellen.

– Jos on kova tuuli tai oikein huono keli, äiti tuo kouluun autolla.

Unelmien koulupäivä

Saran ei tarvitse pitkään miettiä, millainen olisi unelmien koulupäivä.

– Silloin saisi tuoda lemmikkejä kouluun. Paras aika olisi ehkä keväällä tai syksyllä, koska silloin lemmikit voisi tuoda koulun pihalle ja kaikki saisivat käydä niitä tervehtimässä, tyttö suunnittelee.

Lemmikkejä perheessä riittääkin, sillä Kettula-Pihlajassa on kuusi koiraa ja kolme degua.

– Ne ovat torvimyyriä, jotka näyttävät hiireltä, mutta ovat isompia, Sara selventää.

Taiban unelmapäivänä lähdettäisiin yhdessä retkelle tai vaikka leirille.

– Voitais tehdä luonnossa kaikkea kivaa ja olla yötäkin.

Molempien unelmien koulupäivään kuuluisi ruoka, jota voitaisiin tehdä yhdessä.

– Se olis kivaa. Vaikka pitsaa, tortilloja tai nuudeleita.

Tavoitteet selvillä

Eläinrakas Sara tietää jo, että haluaa isona eläinlääkäriksi. Taiba haaveilee keksijän urasta.

– Voisi tehdä vaikka robotteja, jotka auttavat ihmisiä, hän antaa esimerkin.

Sitäkin molemmat ovat jo pohtineet, mitkä kouluaineet olisivat hyödyksi ammattia varten.

– Matematiikka ainakin, Taiba sanoo.

Keksijä tarvitsee myös rakentelutaitoa ja mielikuvitusta. Ne kehittyvät kuvataiteissa ja käsitöissä.

– Äidinkieltäkin tarvitaan, että osaa kirjoittaa sellaiset ohjeet, jotka muut ymmärtävät, kun käyttävät konetta.

Saran listalta löytyvät matematiikka ja vieraat kielet.

– Matematiikkaa tarvitaan lääkkeiden laskemiseen ja rokotuksiin.

Jotta haave toteutuisi, pitää opiskella paljon.

– Se ei tunnu hankalalta. Ja ennen kaikkea pitää uskoa itteensä.