A-
A+
”Tyttäristämme on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.”
Terhi Rintala
Juuri ennen joulua Saarnion perhe pakkaa tavaroita. Edessä on paluu takaisin perheen arkeen, kotiin Yhdysvaltojen Länsirannikolle.
Tomi ja Lora Saarnio asuvat perheineen Kaliforniassa. Redwood Citystä on kolme varttia ajomatkaa San Franciscoon.
– Vuosien varrella olemme vierailleet Jalasjärvellä usein, etenkin Tomin vanhempien Matin ja Helenan eläessä, Lora kertoo.
Lapsille on haluttu tarjota yhteys suomalaisiin juuriin. Yhdysvaltoihin muutettuaan Tomi kävi ensin kaksi kertaa vuodessa Suomessa.
– Työt ja perhe muuttivat tilannetta vähitellen. Lasten kanssa olemme käyneet joka toinen vuosi. Isovanhempia tavattiin myös Espanjassa.
Aina silloin tällöin Tomi ja Lora pyörittelivät mielessään Suomessa asumista. Esimerkiksi vuoden ajan, jotta tuntumaa Suomeen ja suomen kieleen syntyisi.
– Jos vuosi sitten olisi sanottu, että lähdemme Suomeen keskellä pandemiaa, ajatus olisi tuntunut mahdottomalta, Tomi hymähtää.
Kun pandemia kiihtyi Yhdysvalloissa, Tomin ja Loran työt siirtyivät kotiin. Tomin organisaatio kehittelee tekoälyaplikaatioita ja tietostrategiaa Kaiser Permanente –konsernille, joka on Kalifornian suurin terveydenhuoltoalan yritys. Lora opettaa Nueva-nimisessä koulussa, joka on tarkoitettu lahjakkaille oppilaille.
Lora sanoo, että huoli omien lasten selviytymisestä kasvoi rajoitusten alla.
– Sekä opettajana että äitinä ajattelin, että on tärkeää päästä kiinni koulunkäyntiin ja tavata muita myös kasvokkain.
Niinpä Saarnion perhe muutti Suomeen. Tyttäret Emma (16), Freya (14) ja Julia (12) aloittivat koulun Jalasjärvellä elokuussa.
Suurin yllätys vanhemmille oli se, että Jalasjärvellä heidän lapsilleen palkattiin oma opettaja huolehtimaan sopeutumisesta ja suomen kielen opiskelusta.
– Se on mielestäni hienosti oivallettu. Yhdysvalloissa vaihto-oppilaiden odotetaan olevan osa kokonaisuutta ja selviytyvän itsekseen. On älykästä huomioida se, että tullaan eri kulttuureista. Jos uusia tulijoita ei saada kotoutettua, lopputulos on paljon kalliimpi, Tomi sanoo.
Tomi tietää mistä puhuu, sillä hän lähti kesällä 1991 opiskelemaan englantia. Opinnot kauppakorkeakoulussa vaihtuivat lopulta Yhdysvalloissa teknologian tutkintoon Stanfordin yliopistosta.
– Olin töissä muutaman vuoden insinöörinä ja jatkoin uudelleen opintoja. UCLA:ssa suoritin kaupallisen tutkinnon.
Amerikkalainen järjestelmä saa kiitosta siitä, että siellä yleisopinnot kestävät pidempään.
– Ei tarvitse tietää heti, mitä haluaa opiskella. Suomessa erikoistutaan suoraan. Se vaatii nuorilta enemmän.
Emma kävi alkusyksystä lukiota Suomessa ja suoritti samaan aikaan Yhdysvaltoihin kursseja etänä. Siitä luovuttiin kuitenkin, sillä se kävi liian raskaaksi.
– 10 tunnin aikaero teki sen, että molempia olisi voinut tehdä, jos olisi jättänyt nukkumatta. Piano- ja laulutunteja olen jatkanut täällä kontaktiopetuksena.
Aikaero vaikutti myös vanhempien työskentelyyn. Tomi aloitti usein työskentelyn neljän aikoihin iltapäivällä ja jatkoi kellon ympäri.
– Työni on intensiivistä ja yhden työpäivän aikana voi olla monia etätapaamisia. Ei ole helppoa saada heti unta, kun täällä aamu alkaa valjeta.
Lora piti oppitunteja etänä Suomesta, 8700 kilometrin päästä oppilaistaan.
– Täytyy myöntää, että kaipaan tavallisia oppitunteja jo kovasti. Kun palaamme Yhdysvaltoihin, olemme ensin kaksi viikkoa karanteenissa. Sitten palaan töihin. Kaliforniassa pyritään nyt avaamaan vähitellen kouluja uudelleen.
Etukäteen etenkin Lora jännitti sitä, miten lapset sopeutuisivat. Kuudesluokkalainen Julia sai jo ensimmäisellä viikolla kutsun kaverisynttäreille ja löysi ystäviä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
– Yksi suurimpia eroja amerikkalaiseen kouluun on ollut liikunta. Tunneilla tehdään ihan erilaisia asioita, Julia kertoo.
– Suunnistus oli mielenkiintoista metsäkävelyä, isosisko Emma lisää.
– Amerikassa koululiikunta tapahtuu yleensä koulun alueella ja on lajisidonnaisempaa. Täällä liikunta ymmärretään laajemmin liikkumisena, ei pelkästään urheilulajeina, Lora sanoo.
Äiti on tyytyväinen siihen, että tyttäret ovat liikkuneet itse polkupyörällä kouluun ja takaisin.
– Heistä on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.
Saarnion perheen joulupöydässä on suomalaisia elementtejä. Tomi tekee joulusinappia. Suomalainen makaronilaatikko ja lohisoppa käyvät kauppansa muulloinkin.
Joulua on usein vietetty mökillä.
– Kun hankimme mökkiä, Tomin toiveena oli löytää paikka, jonka lähellä olisi metsää ja järvi. Se muistutti häntä lapsuuden kesistä mökillä, Lora kertoo.
– Ne ovat rakkaimpia lapsuudenmuistojani, jotka halusin jakaa lasten kanssa, Tomi sanoo.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Tyttäristämme on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.”
Terhi Rintala
Juuri ennen joulua Saarnion perhe pakkaa tavaroita. Edessä on paluu takaisin perheen arkeen, kotiin Yhdysvaltojen Länsirannikolle.
Tomi ja Lora Saarnio asuvat perheineen Kaliforniassa. Redwood Citystä on kolme varttia ajomatkaa San Franciscoon.
– Vuosien varrella olemme vierailleet Jalasjärvellä usein, etenkin Tomin vanhempien Matin ja Helenan eläessä, Lora kertoo.
Lapsille on haluttu tarjota yhteys suomalaisiin juuriin. Yhdysvaltoihin muutettuaan Tomi kävi ensin kaksi kertaa vuodessa Suomessa.
– Työt ja perhe muuttivat tilannetta vähitellen. Lasten kanssa olemme käyneet joka toinen vuosi. Isovanhempia tavattiin myös Espanjassa.
Aina silloin tällöin Tomi ja Lora pyörittelivät mielessään Suomessa asumista. Esimerkiksi vuoden ajan, jotta tuntumaa Suomeen ja suomen kieleen syntyisi.
– Jos vuosi sitten olisi sanottu, että lähdemme Suomeen keskellä pandemiaa, ajatus olisi tuntunut mahdottomalta, Tomi hymähtää.
Kun pandemia kiihtyi Yhdysvalloissa, Tomin ja Loran työt siirtyivät kotiin. Tomin organisaatio kehittelee tekoälyaplikaatioita ja tietostrategiaa Kaiser Permanente –konsernille, joka on Kalifornian suurin terveydenhuoltoalan yritys. Lora opettaa Nueva-nimisessä koulussa, joka on tarkoitettu lahjakkaille oppilaille.
Lora sanoo, että huoli omien lasten selviytymisestä kasvoi rajoitusten alla.
– Sekä opettajana että äitinä ajattelin, että on tärkeää päästä kiinni koulunkäyntiin ja tavata muita myös kasvokkain.
Niinpä Saarnion perhe muutti Suomeen. Tyttäret Emma (16), Freya (14) ja Julia (12) aloittivat koulun Jalasjärvellä elokuussa.
Suurin yllätys vanhemmille oli se, että Jalasjärvellä heidän lapsilleen palkattiin oma opettaja huolehtimaan sopeutumisesta ja suomen kielen opiskelusta.
– Se on mielestäni hienosti oivallettu. Yhdysvalloissa vaihto-oppilaiden odotetaan olevan osa kokonaisuutta ja selviytyvän itsekseen. On älykästä huomioida se, että tullaan eri kulttuureista. Jos uusia tulijoita ei saada kotoutettua, lopputulos on paljon kalliimpi, Tomi sanoo.
Tomi tietää mistä puhuu, sillä hän lähti kesällä 1991 opiskelemaan englantia. Opinnot kauppakorkeakoulussa vaihtuivat lopulta Yhdysvalloissa teknologian tutkintoon Stanfordin yliopistosta.
– Olin töissä muutaman vuoden insinöörinä ja jatkoin uudelleen opintoja. UCLA:ssa suoritin kaupallisen tutkinnon.
Amerikkalainen järjestelmä saa kiitosta siitä, että siellä yleisopinnot kestävät pidempään.
– Ei tarvitse tietää heti, mitä haluaa opiskella. Suomessa erikoistutaan suoraan. Se vaatii nuorilta enemmän.
Emma kävi alkusyksystä lukiota Suomessa ja suoritti samaan aikaan Yhdysvaltoihin kursseja etänä. Siitä luovuttiin kuitenkin, sillä se kävi liian raskaaksi.
– 10 tunnin aikaero teki sen, että molempia olisi voinut tehdä, jos olisi jättänyt nukkumatta. Piano- ja laulutunteja olen jatkanut täällä kontaktiopetuksena.
Aikaero vaikutti myös vanhempien työskentelyyn. Tomi aloitti usein työskentelyn neljän aikoihin iltapäivällä ja jatkoi kellon ympäri.
– Työni on intensiivistä ja yhden työpäivän aikana voi olla monia etätapaamisia. Ei ole helppoa saada heti unta, kun täällä aamu alkaa valjeta.
Lora piti oppitunteja etänä Suomesta, 8700 kilometrin päästä oppilaistaan.
– Täytyy myöntää, että kaipaan tavallisia oppitunteja jo kovasti. Kun palaamme Yhdysvaltoihin, olemme ensin kaksi viikkoa karanteenissa. Sitten palaan töihin. Kaliforniassa pyritään nyt avaamaan vähitellen kouluja uudelleen.
Etukäteen etenkin Lora jännitti sitä, miten lapset sopeutuisivat. Kuudesluokkalainen Julia sai jo ensimmäisellä viikolla kutsun kaverisynttäreille ja löysi ystäviä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
– Yksi suurimpia eroja amerikkalaiseen kouluun on ollut liikunta. Tunneilla tehdään ihan erilaisia asioita, Julia kertoo.
– Suunnistus oli mielenkiintoista metsäkävelyä, isosisko Emma lisää.
– Amerikassa koululiikunta tapahtuu yleensä koulun alueella ja on lajisidonnaisempaa. Täällä liikunta ymmärretään laajemmin liikkumisena, ei pelkästään urheilulajeina, Lora sanoo.
Äiti on tyytyväinen siihen, että tyttäret ovat liikkuneet itse polkupyörällä kouluun ja takaisin.
– Heistä on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.
Saarnion perheen joulupöydässä on suomalaisia elementtejä. Tomi tekee joulusinappia. Suomalainen makaronilaatikko ja lohisoppa käyvät kauppansa muulloinkin.
Joulua on usein vietetty mökillä.
– Kun hankimme mökkiä, Tomin toiveena oli löytää paikka, jonka lähellä olisi metsää ja järvi. Se muistutti häntä lapsuuden kesistä mökillä, Lora kertoo.
– Ne ovat rakkaimpia lapsuudenmuistojani, jotka halusin jakaa lasten kanssa, Tomi sanoo.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
”Tyttäristämme on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.”
Terhi Rintala
Juuri ennen joulua Saarnion perhe pakkaa tavaroita. Edessä on paluu takaisin perheen arkeen, kotiin Yhdysvaltojen Länsirannikolle.
Tomi ja Lora Saarnio asuvat perheineen Kaliforniassa. Redwood Citystä on kolme varttia ajomatkaa San Franciscoon.
– Vuosien varrella olemme vierailleet Jalasjärvellä usein, etenkin Tomin vanhempien Matin ja Helenan eläessä, Lora kertoo.
Lapsille on haluttu tarjota yhteys suomalaisiin juuriin. Yhdysvaltoihin muutettuaan Tomi kävi ensin kaksi kertaa vuodessa Suomessa.
– Työt ja perhe muuttivat tilannetta vähitellen. Lasten kanssa olemme käyneet joka toinen vuosi. Isovanhempia tavattiin myös Espanjassa.
Aina silloin tällöin Tomi ja Lora pyörittelivät mielessään Suomessa asumista. Esimerkiksi vuoden ajan, jotta tuntumaa Suomeen ja suomen kieleen syntyisi.
– Jos vuosi sitten olisi sanottu, että lähdemme Suomeen keskellä pandemiaa, ajatus olisi tuntunut mahdottomalta, Tomi hymähtää.
Kun pandemia kiihtyi Yhdysvalloissa, Tomin ja Loran työt siirtyivät kotiin. Tomin organisaatio kehittelee tekoälyaplikaatioita ja tietostrategiaa Kaiser Permanente –konsernille, joka on Kalifornian suurin terveydenhuoltoalan yritys. Lora opettaa Nueva-nimisessä koulussa, joka on tarkoitettu lahjakkaille oppilaille.
Lora sanoo, että huoli omien lasten selviytymisestä kasvoi rajoitusten alla.
– Sekä opettajana että äitinä ajattelin, että on tärkeää päästä kiinni koulunkäyntiin ja tavata muita myös kasvokkain.
Niinpä Saarnion perhe muutti Suomeen. Tyttäret Emma (16), Freya (14) ja Julia (12) aloittivat koulun Jalasjärvellä elokuussa.
Suurin yllätys vanhemmille oli se, että Jalasjärvellä heidän lapsilleen palkattiin oma opettaja huolehtimaan sopeutumisesta ja suomen kielen opiskelusta.
– Se on mielestäni hienosti oivallettu. Yhdysvalloissa vaihto-oppilaiden odotetaan olevan osa kokonaisuutta ja selviytyvän itsekseen. On älykästä huomioida se, että tullaan eri kulttuureista. Jos uusia tulijoita ei saada kotoutettua, lopputulos on paljon kalliimpi, Tomi sanoo.
Tomi tietää mistä puhuu, sillä hän lähti kesällä 1991 opiskelemaan englantia. Opinnot kauppakorkeakoulussa vaihtuivat lopulta Yhdysvalloissa teknologian tutkintoon Stanfordin yliopistosta.
– Olin töissä muutaman vuoden insinöörinä ja jatkoin uudelleen opintoja. UCLA:ssa suoritin kaupallisen tutkinnon.
Amerikkalainen järjestelmä saa kiitosta siitä, että siellä yleisopinnot kestävät pidempään.
– Ei tarvitse tietää heti, mitä haluaa opiskella. Suomessa erikoistutaan suoraan. Se vaatii nuorilta enemmän.
Emma kävi alkusyksystä lukiota Suomessa ja suoritti samaan aikaan Yhdysvaltoihin kursseja etänä. Siitä luovuttiin kuitenkin, sillä se kävi liian raskaaksi.
– 10 tunnin aikaero teki sen, että molempia olisi voinut tehdä, jos olisi jättänyt nukkumatta. Piano- ja laulutunteja olen jatkanut täällä kontaktiopetuksena.
Aikaero vaikutti myös vanhempien työskentelyyn. Tomi aloitti usein työskentelyn neljän aikoihin iltapäivällä ja jatkoi kellon ympäri.
– Työni on intensiivistä ja yhden työpäivän aikana voi olla monia etätapaamisia. Ei ole helppoa saada heti unta, kun täällä aamu alkaa valjeta.
Lora piti oppitunteja etänä Suomesta, 8700 kilometrin päästä oppilaistaan.
– Täytyy myöntää, että kaipaan tavallisia oppitunteja jo kovasti. Kun palaamme Yhdysvaltoihin, olemme ensin kaksi viikkoa karanteenissa. Sitten palaan töihin. Kaliforniassa pyritään nyt avaamaan vähitellen kouluja uudelleen.
Etukäteen etenkin Lora jännitti sitä, miten lapset sopeutuisivat. Kuudesluokkalainen Julia sai jo ensimmäisellä viikolla kutsun kaverisynttäreille ja löysi ystäviä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
– Yksi suurimpia eroja amerikkalaiseen kouluun on ollut liikunta. Tunneilla tehdään ihan erilaisia asioita, Julia kertoo.
– Suunnistus oli mielenkiintoista metsäkävelyä, isosisko Emma lisää.
– Amerikassa koululiikunta tapahtuu yleensä koulun alueella ja on lajisidonnaisempaa. Täällä liikunta ymmärretään laajemmin liikkumisena, ei pelkästään urheilulajeina, Lora sanoo.
Äiti on tyytyväinen siihen, että tyttäret ovat liikkuneet itse polkupyörällä kouluun ja takaisin.
– Heistä on tullut itsenäisempiä ja omatoimisempia, kun on voinut turvallisesti tehdä paljon sellaista, mihin ei Kaliforniassa ole tottunut.
Saarnion perheen joulupöydässä on suomalaisia elementtejä. Tomi tekee joulusinappia. Suomalainen makaronilaatikko ja lohisoppa käyvät kauppansa muulloinkin.
Joulua on usein vietetty mökillä.
– Kun hankimme mökkiä, Tomin toiveena oli löytää paikka, jonka lähellä olisi metsää ja järvi. Se muistutti häntä lapsuuden kesistä mökillä, Lora kertoo.
– Ne ovat rakkaimpia lapsuudenmuistojani, jotka halusin jakaa lasten kanssa, Tomi sanoo.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely