Sählykerhosta asti yhteen kasvaneista on tullut tiivis joukkue

Terhi Rintala

Jalasjärven Jalaksen jaostoista eniten viikoittain toimivia nuorisoryhmiä on tällä hetkellä salibandylla. E2-juniorien vastuuvalmentajana toimiva Kimmo Ala-Keturi sanoo, että harrastusryhmien rakentaminen vie aikaa.

– Jalaksessa on nyt rakennettu nuorisotoimintaa C-junnuihin asti. Jatkuvuus tulee, kun on useampia eri-ikäisten ryhmiä, joissa voi harjaannuttaa taitojaan. Junioritoiminta on jo kantanut hedelmää, kun miesten ja naisten edustusjoukkueiden rinkiin on noussut useampia omia kasvatteja.

Ala-Keturin mielestä juniorityötä ei voi alleviivata liikaa. Se luo pohjan myös tulevien vuosien harrastamiselle.

Kaikki pelaavat

Ala-Keturi on yksi niistä, jotka viettävät viikon mittaan monta iltaa ohjaten Jalaksen nuorisotoimintaa. E2-juniorit harjoittelevat kahtena iltana viikossa.

– Tätä porukkaa olen valmentanut sählykerhosta lähtien. Kyllä siinä väkensä oppii tuntemaan. Tietää, millä tavoin asiat on esitettävä.

Ala-Keturin lisäksi joukkuetta valmentavat Mikko Keisala ja Marko Poikkeus.

– Meillä on ollut alusta asti periaatteena se, että kaikki pelaavat. Jos peluuttaa vain niitä, jotka oppivat taidot nopeammin, joukkueen sisäiset erot kasvavat nopeasti.

Kimmo Ala-Keturi korostaa, että ryhmää on pidetty ja kasvatettu nimenomaan joukkueena.

– Se kantaa vähitellen hedelmää. Tällä kaudella meillä on kolme tasavahvaa hyökkäysketjua. Sarjan parhaat maalilukemat syntyvät sillä, että tulosta tehdään kaikilla ketjuilla.

Miro Autio ja Saku Syrjälä ovat olleet alusta asti tehokas tutkapari.

– Nyt on alkanut muodostua muitakin. Kun yhteys toimii ketjun sisällä, osataan ennakoida. Kyllä sillä on merkitystä, että ketjut vakiintuvat.

Tytöt mukana

E2-juniorien sakissa on 17 pelaajaa, joista viisi on tyttöjä. He pärjäävät vauhdissa erittäin hyvin.

– Tytöt ovat rohkeita likkoja kaikki. Kun pallosta kamppaillaan, eivät tytöt helpolla jää kakkosiksi, Ala-Keturi kehuu.

Ensi kaudelle Ala-Keturi on suunnitellut tytöille omaa sarjajoukkuetta E-junioreihin. Tytöt saisivat pelata molemmissa ja harjoittelisivat poikien kanssa, kuten nytkin.

Hyvä joukkuehenki

Viime kaudella E2-joukkue ei hävinnyt F-junioreina kertaakaan. Silloin pelattiin 4 vastaan 4 -peliä. Täksi kaudeksi oli edessä siirtyminen 5 vastaan 5 –pelitapaan. Sitä silmällä pitäen keväällä käytiin hakemassa viisikkopelistä oppia vähän kauempaa, Tampereella pelatusta turnauksesta, jossa oli kovempiakin vastustajia.

– Sen reissun opetus oli juuri se, mitä haettiinkin. Peli pitää osata ajatella uudella tavalla kun kenttäpelaajien määrä kasvaa.

Ala-Keturi sanoo, että joukkueena kasvetaan, kun opitaan häviämään ja nousemaan niistä tilanteista.

– Silloin opitaan kääntämään voitoiksi ne tilanteet, joissa ollaan altavastaajina.

E2-junioreiden suurimpana vahvuutena Ala-Keturi pitää sitä, että he ovat nimenomaan joukkue.

– Kenelläkään ei ole tarvetta olla itse se, joka tekee maalin. Jos kaverilla on parempi paikka, pystyy syöttämään hänelle. Syöttöpiste on yhtä tärkeä kuin maalipiste.

Rakkaudesta lajiin

Maalivahtina pelaava Luca Ala-Keturi on niitä, joilla pelivuosia on takana eniten. Harva kymmenvuotias voi sanoa, että on harrastanut lajia jo seitsemän vuotta.

– Maalivahtina olen pelannut viisi vuotta. Tykkään siitä, eikä maalissa oleminen jännitä tiukoissakaan otteluissa.

Mitä paikkaa Luca pelaisi mieluiten, jos ei olisi maalivahti?

– Siinä tapauksessa haluaisin olla pakki. Maalivahti on kuitenkin parempi, poika nauraa.

Emma Niemistö on yksi joukkueen viidestä tytöstä. Salibandyn parissa on menossa kolmas vuosi.

– Tämä on kiva laji. Harrastan myös jalkkista. Tykkään pallopeleistä.

Emma pelaa hyökkääjänä Sakun ja Miron kanssa samassa ketjussa.

– Miro pelaa yleensä keskellä, Saku vasemmalla ja mä oikeassa laidassa.

Ja tulosta tulee.