A-
A+
Jari Vierula
Metsä on hiljainen, tuulen vienon huminan kuulee puiden oksissa, jostain kaukaa kuuluu vaimeasti variksen yksinäinen rääkäisy. Kello on vähän yli aamukahdeksan ja pimeys on pikkuhiljaa väistynyt aamuhämäräksi.
Olemme rämpineet hetken matkaa metsätieltä maastoon. Seison Eero Haapamäen, Arja Myllylän ja Jari Koskelan seurassa Kauhajoen ja Kurikan rajan tuntumassa Kukoonkalliolla. Kuuntelemme korvat tarkkoina, sillä dreeveri Otso on kytketty irti hihnastaan ja se on lähtenyt innolla jälkiä hakemaan.
Olen seuraamassa dreeverien Suomen Ajomestaruusottelua. Kilpailukeskus on Peräseinäjoen metsästysseuran Näätämajalla ja järjestäjänä on Pohjanmaan Dreeverikerho, sekä Suomen Dreeverijärjestö. Kilpailuun oli valikoitunut 12 koiraa ja hallitseva mestari, eli 13 dreeveriä lähti kisaamaan.
Kilpailijat eivät tiedä omia maastojaan kuin aivan lähellä kisaa, eli etukäteen ei maastoissa voi koiran kanssa treenata. Myös tuomarit arvotaan kullekin kilpailijalle.
Kaikkia koiria ei voi yhtä aikaa seurata, joten valitsin seurattavakseni peräseinäjokelaisen Eero Haapamäen ja Otso-koiran. Tuomareiksi parivaljakolle tulivat opastuomariksi Jari Koskela ja ryhmätuomariksi Anja Myllylä. Ajelen lauantaina aamun pimeydessä heidän perässään Tokerotietä Jalasjärvelle ja kohti Kauhajokea. Etuauto vilkuttaa oikealle viimeisten tuulivoimaloiden kohdalla, jonka jälkeen ajellaan eri metsäteitä pitkän matkaa, kunnes ollaan koemaastossa.
Tuomarit täsmäävät kellonsa ja ajan ollessa 8.19 kytketään Otso irti. Sitten alkaa kuuntelu. Seisoskelemme jäkäläisellä kalliolla ja tunnelma on rauhaisa. Otso katoaa metsään, mutta saapuu silloin tällöin takaisin ja lähtee heti uudelleen jälkiä hakemaan.
– Jos koira tulee takaisin, niin ei ole hajuja, sanovat tuomarit.
Vaihdamme muutaman kerran paikkaa kallioisessa maastossa ja Otso kiertelee jossain ympärillä. Tuomarit ja koiran omistaja seuraavat sen kulkua paikkannusohjelmalla. Siitä näkee kuinka Otso on menossa muutaman sadan metrin etäisyydellä. Mitään ei kuulu.
Siirrymme taas vähän matkaa ja Anja Myllylä kaivaa repusta eväskahvit. Muutkin istahtavat. Samassa kuuluu metsästä haukahdus ja tunnelma muuttuu kertalaakista. Kaikki ovat pystyssä ja Myllylän kahvit jäävät juomatta.
– Se on nyt jäljillä, tuomari Koskela sanoo ja kirjoittaa pöytäkirjaan.
Eero Haapamäki ei heti itse kuullut ensimmäistä haukahdusta ja jännitys paistaa olemuksesta. Sitten kuuluu haukuntaa. Haapamäki tuntee koiransa ja seuraa kaukaista haukuntaa kuin katsoisi koiran menoa vierestä.
– Se on jäljillä. Nyt se ajaa, hän hihkaisee ja sitten mennään, sillä on päästävä hyvälle paikalle seuraamaan ja kuuntelemaan tilannetta.
Tuomarit kertovat, että he arvostelevat kokeessa koiran hakua, ajoa ja siihen liittyviä haukkuja. Kokeessa on kaksi erää ja SM-ajokoe on kaksipäiväinen, eli sunnuntaiaamuna oli edessä uusi koe.
Eero Haapamäki kuvailee Otsoa kiltiksi, rauhalliseksi ja ihmisystävälliseksi koiraksi. Otso ei maastossa karkaile, vaan tulee huutamalla takaisin. Monta jänistä on Otson avulla saatu.
– Otso on nyt seitsenvuotias, eli hyvää dreeverien keski-ikää. Otso oli helppo opettaa, sillä se lähti heti ensikerralla jäljille, hän kehaisee.
Haapamäellä on ajokokeista melkoinen kokemus, sillä niitä on takana satoja 80-luvulta lähtien. Kovia saavutuksia on, sillä aikanaan hänen Remu-koiransa oli mukana seitsemissä SM-otteluissa voittaen kaksi kertaa ja oli aina joko mitaleilla tai hyvillä sijoituksilla.
– Otsoltakin odotan hyvää suoritusta, mutta se jää nähtäväksi. Ei sitä ikinä tiedä.
Pohjanmaan Dreeverikerhon puheenjohtaja ja kilpailun ylituomari Jarmo Saarela muistelee, että kerho on järjestänyt SM-ottelut menneinä vuosina pari kertaa. Näätämaja on ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksena.
– Tämä on erittäin hyvä paikka kilpailukeskukseksi, sillä majoitustiloja on lähellä ja sijainti on keskellä hyviä maastoja, Saarela kehuu.
Ajokoemaastoja oli lähiseudun lisäksi kauempana maakunnassa.
SM-2020 ajokokeen voittajaksi ja Suomen mestariksi (M-20) julistettiin sunnuntaina kurikkalaisen Aulis Laurilan omistama Karioonhiiren Kajo tuloksella 176.24.
Tuloksia: 1.) M-20 Karioonhiiren Kajo, om. Aulis Laurila, Kurikka, 91.88 + 84.36 = 176.24, 2.) Salmikon Raikuli, om. Leena Muona, Kaavi, 73.31 + 72.58 = 145.89, 3.) Pupuvaaran Helmeri, om. Jarmo Mörönen, Seinäjoki, 53.92 + 86.02 = 139.94...6.) Otso, om. Eero Haapamäki, Peräseinäjoki, 51.44 + 40.67 = 92.11, 7.) Remu, om. Rasmus Saari, Jalasjärvi, 83.58 + 7.75 = 91.33.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Metsä on hiljainen, tuulen vienon huminan kuulee puiden oksissa, jostain kaukaa kuuluu vaimeasti variksen yksinäinen rääkäisy. Kello on vähän yli aamukahdeksan ja pimeys on pikkuhiljaa väistynyt aamuhämäräksi.
Olemme rämpineet hetken matkaa metsätieltä maastoon. Seison Eero Haapamäen, Arja Myllylän ja Jari Koskelan seurassa Kauhajoen ja Kurikan rajan tuntumassa Kukoonkalliolla. Kuuntelemme korvat tarkkoina, sillä dreeveri Otso on kytketty irti hihnastaan ja se on lähtenyt innolla jälkiä hakemaan.
Olen seuraamassa dreeverien Suomen Ajomestaruusottelua. Kilpailukeskus on Peräseinäjoen metsästysseuran Näätämajalla ja järjestäjänä on Pohjanmaan Dreeverikerho, sekä Suomen Dreeverijärjestö. Kilpailuun oli valikoitunut 12 koiraa ja hallitseva mestari, eli 13 dreeveriä lähti kisaamaan.
Kilpailijat eivät tiedä omia maastojaan kuin aivan lähellä kisaa, eli etukäteen ei maastoissa voi koiran kanssa treenata. Myös tuomarit arvotaan kullekin kilpailijalle.
Kaikkia koiria ei voi yhtä aikaa seurata, joten valitsin seurattavakseni peräseinäjokelaisen Eero Haapamäen ja Otso-koiran. Tuomareiksi parivaljakolle tulivat opastuomariksi Jari Koskela ja ryhmätuomariksi Anja Myllylä. Ajelen lauantaina aamun pimeydessä heidän perässään Tokerotietä Jalasjärvelle ja kohti Kauhajokea. Etuauto vilkuttaa oikealle viimeisten tuulivoimaloiden kohdalla, jonka jälkeen ajellaan eri metsäteitä pitkän matkaa, kunnes ollaan koemaastossa.
Tuomarit täsmäävät kellonsa ja ajan ollessa 8.19 kytketään Otso irti. Sitten alkaa kuuntelu. Seisoskelemme jäkäläisellä kalliolla ja tunnelma on rauhaisa. Otso katoaa metsään, mutta saapuu silloin tällöin takaisin ja lähtee heti uudelleen jälkiä hakemaan.
– Jos koira tulee takaisin, niin ei ole hajuja, sanovat tuomarit.
Vaihdamme muutaman kerran paikkaa kallioisessa maastossa ja Otso kiertelee jossain ympärillä. Tuomarit ja koiran omistaja seuraavat sen kulkua paikkannusohjelmalla. Siitä näkee kuinka Otso on menossa muutaman sadan metrin etäisyydellä. Mitään ei kuulu.
Siirrymme taas vähän matkaa ja Anja Myllylä kaivaa repusta eväskahvit. Muutkin istahtavat. Samassa kuuluu metsästä haukahdus ja tunnelma muuttuu kertalaakista. Kaikki ovat pystyssä ja Myllylän kahvit jäävät juomatta.
– Se on nyt jäljillä, tuomari Koskela sanoo ja kirjoittaa pöytäkirjaan.
Eero Haapamäki ei heti itse kuullut ensimmäistä haukahdusta ja jännitys paistaa olemuksesta. Sitten kuuluu haukuntaa. Haapamäki tuntee koiransa ja seuraa kaukaista haukuntaa kuin katsoisi koiran menoa vierestä.
– Se on jäljillä. Nyt se ajaa, hän hihkaisee ja sitten mennään, sillä on päästävä hyvälle paikalle seuraamaan ja kuuntelemaan tilannetta.
Tuomarit kertovat, että he arvostelevat kokeessa koiran hakua, ajoa ja siihen liittyviä haukkuja. Kokeessa on kaksi erää ja SM-ajokoe on kaksipäiväinen, eli sunnuntaiaamuna oli edessä uusi koe.
Eero Haapamäki kuvailee Otsoa kiltiksi, rauhalliseksi ja ihmisystävälliseksi koiraksi. Otso ei maastossa karkaile, vaan tulee huutamalla takaisin. Monta jänistä on Otson avulla saatu.
– Otso on nyt seitsenvuotias, eli hyvää dreeverien keski-ikää. Otso oli helppo opettaa, sillä se lähti heti ensikerralla jäljille, hän kehaisee.
Haapamäellä on ajokokeista melkoinen kokemus, sillä niitä on takana satoja 80-luvulta lähtien. Kovia saavutuksia on, sillä aikanaan hänen Remu-koiransa oli mukana seitsemissä SM-otteluissa voittaen kaksi kertaa ja oli aina joko mitaleilla tai hyvillä sijoituksilla.
– Otsoltakin odotan hyvää suoritusta, mutta se jää nähtäväksi. Ei sitä ikinä tiedä.
Pohjanmaan Dreeverikerhon puheenjohtaja ja kilpailun ylituomari Jarmo Saarela muistelee, että kerho on järjestänyt SM-ottelut menneinä vuosina pari kertaa. Näätämaja on ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksena.
– Tämä on erittäin hyvä paikka kilpailukeskukseksi, sillä majoitustiloja on lähellä ja sijainti on keskellä hyviä maastoja, Saarela kehuu.
Ajokoemaastoja oli lähiseudun lisäksi kauempana maakunnassa.
SM-2020 ajokokeen voittajaksi ja Suomen mestariksi (M-20) julistettiin sunnuntaina kurikkalaisen Aulis Laurilan omistama Karioonhiiren Kajo tuloksella 176.24.
Tuloksia: 1.) M-20 Karioonhiiren Kajo, om. Aulis Laurila, Kurikka, 91.88 + 84.36 = 176.24, 2.) Salmikon Raikuli, om. Leena Muona, Kaavi, 73.31 + 72.58 = 145.89, 3.) Pupuvaaran Helmeri, om. Jarmo Mörönen, Seinäjoki, 53.92 + 86.02 = 139.94...6.) Otso, om. Eero Haapamäki, Peräseinäjoki, 51.44 + 40.67 = 92.11, 7.) Remu, om. Rasmus Saari, Jalasjärvi, 83.58 + 7.75 = 91.33.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Jari Vierula
Metsä on hiljainen, tuulen vienon huminan kuulee puiden oksissa, jostain kaukaa kuuluu vaimeasti variksen yksinäinen rääkäisy. Kello on vähän yli aamukahdeksan ja pimeys on pikkuhiljaa väistynyt aamuhämäräksi.
Olemme rämpineet hetken matkaa metsätieltä maastoon. Seison Eero Haapamäen, Arja Myllylän ja Jari Koskelan seurassa Kauhajoen ja Kurikan rajan tuntumassa Kukoonkalliolla. Kuuntelemme korvat tarkkoina, sillä dreeveri Otso on kytketty irti hihnastaan ja se on lähtenyt innolla jälkiä hakemaan.
Olen seuraamassa dreeverien Suomen Ajomestaruusottelua. Kilpailukeskus on Peräseinäjoen metsästysseuran Näätämajalla ja järjestäjänä on Pohjanmaan Dreeverikerho, sekä Suomen Dreeverijärjestö. Kilpailuun oli valikoitunut 12 koiraa ja hallitseva mestari, eli 13 dreeveriä lähti kisaamaan.
Kilpailijat eivät tiedä omia maastojaan kuin aivan lähellä kisaa, eli etukäteen ei maastoissa voi koiran kanssa treenata. Myös tuomarit arvotaan kullekin kilpailijalle.
Kaikkia koiria ei voi yhtä aikaa seurata, joten valitsin seurattavakseni peräseinäjokelaisen Eero Haapamäen ja Otso-koiran. Tuomareiksi parivaljakolle tulivat opastuomariksi Jari Koskela ja ryhmätuomariksi Anja Myllylä. Ajelen lauantaina aamun pimeydessä heidän perässään Tokerotietä Jalasjärvelle ja kohti Kauhajokea. Etuauto vilkuttaa oikealle viimeisten tuulivoimaloiden kohdalla, jonka jälkeen ajellaan eri metsäteitä pitkän matkaa, kunnes ollaan koemaastossa.
Tuomarit täsmäävät kellonsa ja ajan ollessa 8.19 kytketään Otso irti. Sitten alkaa kuuntelu. Seisoskelemme jäkäläisellä kalliolla ja tunnelma on rauhaisa. Otso katoaa metsään, mutta saapuu silloin tällöin takaisin ja lähtee heti uudelleen jälkiä hakemaan.
– Jos koira tulee takaisin, niin ei ole hajuja, sanovat tuomarit.
Vaihdamme muutaman kerran paikkaa kallioisessa maastossa ja Otso kiertelee jossain ympärillä. Tuomarit ja koiran omistaja seuraavat sen kulkua paikkannusohjelmalla. Siitä näkee kuinka Otso on menossa muutaman sadan metrin etäisyydellä. Mitään ei kuulu.
Siirrymme taas vähän matkaa ja Anja Myllylä kaivaa repusta eväskahvit. Muutkin istahtavat. Samassa kuuluu metsästä haukahdus ja tunnelma muuttuu kertalaakista. Kaikki ovat pystyssä ja Myllylän kahvit jäävät juomatta.
– Se on nyt jäljillä, tuomari Koskela sanoo ja kirjoittaa pöytäkirjaan.
Eero Haapamäki ei heti itse kuullut ensimmäistä haukahdusta ja jännitys paistaa olemuksesta. Sitten kuuluu haukuntaa. Haapamäki tuntee koiransa ja seuraa kaukaista haukuntaa kuin katsoisi koiran menoa vierestä.
– Se on jäljillä. Nyt se ajaa, hän hihkaisee ja sitten mennään, sillä on päästävä hyvälle paikalle seuraamaan ja kuuntelemaan tilannetta.
Tuomarit kertovat, että he arvostelevat kokeessa koiran hakua, ajoa ja siihen liittyviä haukkuja. Kokeessa on kaksi erää ja SM-ajokoe on kaksipäiväinen, eli sunnuntaiaamuna oli edessä uusi koe.
Eero Haapamäki kuvailee Otsoa kiltiksi, rauhalliseksi ja ihmisystävälliseksi koiraksi. Otso ei maastossa karkaile, vaan tulee huutamalla takaisin. Monta jänistä on Otson avulla saatu.
– Otso on nyt seitsenvuotias, eli hyvää dreeverien keski-ikää. Otso oli helppo opettaa, sillä se lähti heti ensikerralla jäljille, hän kehaisee.
Haapamäellä on ajokokeista melkoinen kokemus, sillä niitä on takana satoja 80-luvulta lähtien. Kovia saavutuksia on, sillä aikanaan hänen Remu-koiransa oli mukana seitsemissä SM-otteluissa voittaen kaksi kertaa ja oli aina joko mitaleilla tai hyvillä sijoituksilla.
– Otsoltakin odotan hyvää suoritusta, mutta se jää nähtäväksi. Ei sitä ikinä tiedä.
Pohjanmaan Dreeverikerhon puheenjohtaja ja kilpailun ylituomari Jarmo Saarela muistelee, että kerho on järjestänyt SM-ottelut menneinä vuosina pari kertaa. Näätämaja on ensimmäistä kertaa kilpailukeskuksena.
– Tämä on erittäin hyvä paikka kilpailukeskukseksi, sillä majoitustiloja on lähellä ja sijainti on keskellä hyviä maastoja, Saarela kehuu.
Ajokoemaastoja oli lähiseudun lisäksi kauempana maakunnassa.
SM-2020 ajokokeen voittajaksi ja Suomen mestariksi (M-20) julistettiin sunnuntaina kurikkalaisen Aulis Laurilan omistama Karioonhiiren Kajo tuloksella 176.24.
Tuloksia: 1.) M-20 Karioonhiiren Kajo, om. Aulis Laurila, Kurikka, 91.88 + 84.36 = 176.24, 2.) Salmikon Raikuli, om. Leena Muona, Kaavi, 73.31 + 72.58 = 145.89, 3.) Pupuvaaran Helmeri, om. Jarmo Mörönen, Seinäjoki, 53.92 + 86.02 = 139.94...6.) Otso, om. Eero Haapamäki, Peräseinäjoki, 51.44 + 40.67 = 92.11, 7.) Remu, om. Rasmus Saari, Jalasjärvi, 83.58 + 7.75 = 91.33.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely