Sammatin hirvimiesten sunnuntai

Kirsi Kuusisto

Heille se oli jo tämän vuoden toinen hirvijahtiviikonloppu, minulle elämäni ensimmäinen jahti. Peräseinäjoen Metsästysseuran Sammatin hirviseurueen nelikymmenpäinen metsästäjäporukka kokoontui Sammatin kylätalon pihaan lokakuisena sunnuntaina (18.10.) klo 7.30.

– Aamulla kokoonnutaan normaalisti sisälle ja pidetään nimenhuuto siellä, mutta korona aiheuttaa muutoksia tässäkin. Nyt kokoonnutaan ulkona, kertoo jahtipäällikkö Petri Ollinkoski.

Peräseinäjoen Metsästysseuran Näätämajan ja Sammatin porukoilla on tänä vuonna yhteensä 81 hirvenkaatolupaa. Lauantain yhteisjahdissa, jossa olivat Sammatin ja Näätämajan seurueet sekä metsästysseurue Jalasjärven Itäisestä Metsästysyhdistyksestä, saatiin viisi hirveä.

– Hirviä ei ole tänä syksynä kovin paljon. Peräseinäjoen eteläpäässä liikkuvat sudet ovat tainneet verottaa varsinkin vasakantaa. Tänä syksynä jahtiviikonloput onkin pitänyt suunnitella niin, että lauantaina mennään miesajolla eli ilman hirvikoiria, sunnuntaina metsästetään sitten koirilla.

Alueella on nähty muun muassa emosusi neljän pennun kanssa, joille vasat ovat helppoa riistaa. Ei siis ihme, ettei jahtimieskään voi päästää koiraansa huoletta hirvien perään.

”Porukassa
olo parasta”

Sammatin hirviseurueessa metsästämään lähti myös peräti 60 vuotta hirvenmetsästystä harrastanut Martti Piirainen (81). Vuosien varrella on tullut metsästettyä myös jänistä ja kettua, mutta hirvi on metsästettävistä mieluisin. Niitä Martti onkin ampunut tähän mennessä 60.

– Olin 18-vuotias, kun Saarivirran Pentti haastoi mukaan. Vuodesta 1961 olen ollut mukana joka vuosi, kertoi Martti.

Vuosikymmeniä kestänyt harrastus on pitänyt pintansa, koska Martin mukaan porukassa on ollut sopivia kavereita. Kumpi sitten on se tärkeämpi juttu, kaverit vai hirvet?

– Kyllä se porukassa olo on parasta. Siinä samalla tulee sitten metsästettyä, sanoo Martti. Hyvä kunto on tietysti iäkkäänkin metsästäjän edellytys, mutta sitä tuntuu Martille kertyvän esimerkiksi mustikka- ja puolukkametsässä: syksyn marjasaalis oli 53 sangollista.

”Ampumatonta laukausta ei tarvitse katua”

Sunnuntaiaamun jahti alkaa Uitonperällä kahdeksan aikoihin. Pääsen porukkaan, jossa on Vehkamäen suvulta edustus kolmen sukupolven verran. Raimo Vehkamäki jää passiin metsätien alkupäähän. Noin viidensadan metrin päässä siitä jäädään passiin Raimon pojan Jyrki Vehkamäen ja 9-vuotiaan Viljo Vehkamäen kanssa. Jostakin kumman syystä minua alkaa jännittämään.

Tänään on tuuria: kuluu parikymmentä minuuttia, kun Raimon kiväärin laukaus osuu onnistuneesti nupan eli naarashirven etulapaan. Raimo käy pistämässä eli iskemässä puukon hirven kaulakuoppaan, jotta veret saadaan laskemaan. Tämänkin opin tällä jutunteolla: liha, josta veri on poistunut, on mukavampi käsitellä ja sen säilyvyys paranee oleellisesti. Seuraa suolistus eli suolien ja sisäelinten poistaminen. Jyrki Vehkamäeltä se käy nopeasti. Suolistamisella poistetaan vatsaontelon elimet bakteerien vuoksi. Saalis jää odottamaan siirtämistä tien varteen ja siitä edelleen Kari Viitasaaren peräkärryyn.

Seuraavaa mahdollista kaatoa odotellessa tulee juttua muun muassa vahingonlaukauksista. Raimo Vehkamäellä on tähän hyvä tokaisu: ampumatonta laukausta ei tarvii katua. Varovaisuus on valttia metsälläkin.

Radiopuhelimesta tulee tieto: kaadettu hirvi kyytiin ja taukopaikalle. Porukan nuorin, joka on aseen kanssa liikkeellä, kävelee autolle samaa matkaa. 16-vuotias Luka Toivonen sanoo, että hirvimetsälle vetää jännitys. Aamupäivän jahdin kruunaavat tulet ja siinä kärvistynyt lihaisa makkara.

Korona peruutti hirvipäivälliset

Sammatin hirviseurue sai sunnuntaina kaadettua kaksi hirveä. Se oli Petri Ollinkosken mukaan kohtuullinen tulos. Näköhavaintoja hirvistä oli paljon: jos kaikki olisi saatu, olisi kaatoja ollut viisi, ehkä kuusikin. Metsästettävää siis näyttää riittävän jatkossakin.

Hirvenmetsästysaika kestää joulukuun loppuun. Petri Ollinkoski haluaa muistuttaa autoilijoita tärkeästä asiasta.

– Kyltit ja merkit kertovat, että metsästys on käynnissä. Vauhtia pitää niillä kohdin hiljentää, sillä tien yli saattaa yllättäen juosta hirvi tai hirvikoira.

Korona-aika vaikuttaa tänä syksynä moniin perinteisiin. Ritolahallissa järjestettyjä hirvipäivällisiäkään ei voida tänä vuonna järjestää. Sen sijaan maanomistajien kesken arvotaan suurempi määrä hirven jauhelihaa.