A-
A+
Terhi Rintala
Kaksi vuotta sitten Markku Mantila lupaili Peräseinäjoen kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa, että esikoisteos ”On toinenkin polku taivaaseen” saa jatkoa. Viime viikon perjantaina Mantila saattoi todeta kirjastolla, että kaksi kolmesta teoksesta on nyt ulkona.
– Tarina kyti mielessäni 20 vuotta. Idea tuli mieleen jo joskus 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Siitä lähtien se on minua vaivannut. Työ ja perhe-elämä siirsivät sen toteuttamista. Kun pääsi eroon mukuloista, oli aikaa muullekin iltaisin.
Kirjasarjaansa Mantila kuvailee Suomen tarinaksi.
– Kerron Suomen tarinaa oman kylän ja kunnan kautta. Peräseinäjoki on Suomi pienoiskoossa siinä, mitä sille väestöltään ja kehitykseltään tapahtuu.
Ensin ajatus verrannollisuudesta perustui omaan näppituntumaan, mutta Mantila sanoo myös tutkineensa sitä.
– Kun tutkin vähän tätä asiaa, hämmästyin miten hyvin se täsmää koko Suomen mittakaavassa. Kaupungistuminen, kouluttautuminen, maaltamuutto ja rakennemuutos, Mantila luettelee esimerkkejä.
Markku Mantila on itse ensimmäistä peruskoulun käynyttä ikäluokkaa.
– Muistan edelleen, kun ensimmäinen peräseinäjokelainen väitteli tohtoriksi. Se oli tosi suuri juttu koko pitäjälle, vaikka moni ei oikein tiennyt, mitä se tohtori tarkoittaa. Ainahan sitä on väitelty kaikenlaisista asioista.
Mantila muisteli, että vuonna 1980 Seinäjoella oli kaksi tohtoriksi väitellyttä.
– Montakohan on nyt? Se kuvaa, miten huimasti koulutustaso on muuttunut. Minun lapsuudessani politiikan korkeakoulu käytiin mummun postilaatikoilla. Se ei ole enää mahdollista.
Mantila kertoo saaneensa ensimmäisen kirjansa jälkeen kritiikkiä siitä, että naiset jäivät varjoon.
– Ensimmäinen teos sijoittui 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun. Etenkin 1960-luku oli miesten maailmaa. Tässä toisessa osassa naiset nousevat esiin, kuten 1980-luvulta lähtien kävi. Jos toisen kirjan aikaa vertaa nykypäivään, tilanne on tasa-arvon suhteen paljon parempi.
Mantila kirjoitti kirjaansa kolme vahvaa naishahmoa, joiden kautta hän kuvaa erilaisia naiskohtaloita. PPM:n eli Peräseinäjoen Putki ja Metalli Oy:n talousjohtaja Kirsikka Liinamaa eli kirjailijan mielessä pitkään.
– Minulla oli ajatus siitä, millaisen naishahmon haluan kirjoittaa. Hän on koulutettu nainen, joka tulee töihin miesvaltaiselle alalle. Siellä pärjätäkseen pitää osata myös kirota ja päästellä eteläpohjalaisella murteella, kun tilanne niin vaatii.
Toinen keskeinen naishahmo on Celia Valli, menestyneen yritysjohtajan vaimo.
– Heidän suhteensa ei oikein toimi. Mies pahoinpitelee vaimoaan säännöllisesti. Ikävä tosiasia on, että Suomi on korkealla väkivaltatilastoissa parisuhdeväkivallan osalta.
Kolmas tärkeä naishahmo on Maija Lauttamus, joka omakohtaisesti kokee rakennemuutoksen, kun hänen työpaikkansa laitetaan kiinni.
– Hän sai kotoaan arvot, joihin kuuluu ankara työnteko, säntillisyys ja se, että elää oikein. Maija uskoo, että tunnollisuus palkitaan ja sellaista ihmistä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Kun näin ei käy, se kolahtaa kipeästi.
1980-luvulla rakennemuutos vauhditti Suomen vaurastumista, mutta sillä oli myös kääntöpuolensa.
– Moni joutui työpaikkansa menetettyään miettimään, miksi ihmeessä elin oikein ja hyvin - ja silti kävi näin.
Ohuena lankana kirjasarjassa kulkee Suomen poliittinen lähihistoria. Kirjailijaa on moitittu siitä, että hän käyttää vääriä nimiä oikeista poliitikoista.
– Kun käytin oikeita nimiä, huomasin miettiväni koko ajan oikeita hahmoja. Kun luovuin oikeista nimistä, pääsin revittelemään enemmän ja luomaan hahmoja vapaammin.
Markku Mantila painotti, että kirjaa ei saa lukea tutkimuksena. Faktoja on revitty tietoisesti.
– Kyseessä on tarina, johon sisältyy kirjailijan vapauksia. Kaikki suuret linjat ovat kuitenkin sellaisia kuin oikeastikin.
Kirjan loppuvaiheilla eletään jo 1980-luvun loppua. Silloin Mantila oli itse jo työelämässä, taloustoimittajana Turun Sanomissa.
– Suomen Pankin taustatilaisuudessa ennakoitiin jo, että pitäisi varautua suureen romahdukseen. Ei silloin osattu ajatella, mikä tilanne on jo parin vuoden päästä. En minä ainakaan.
Kirjasarjan viimeinen osa ilmestynee parin vuoden kuluttua. Sen alkupuolella eletään 1990-luvun rajua talouskriisiä, josta Suomessa ei ole Mantilan mukaan vieläkään täysin toivuttu.
Ensimmäisen kirjan ilmestymisen aikoihin Mantila paalutti sen päättymisajankohdaksi vuoden 2015.
– Sen kirjan maailma on taas erilainen kuin näiden kahden edellisen aikana.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Terhi Rintala
Kaksi vuotta sitten Markku Mantila lupaili Peräseinäjoen kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa, että esikoisteos ”On toinenkin polku taivaaseen” saa jatkoa. Viime viikon perjantaina Mantila saattoi todeta kirjastolla, että kaksi kolmesta teoksesta on nyt ulkona.
– Tarina kyti mielessäni 20 vuotta. Idea tuli mieleen jo joskus 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Siitä lähtien se on minua vaivannut. Työ ja perhe-elämä siirsivät sen toteuttamista. Kun pääsi eroon mukuloista, oli aikaa muullekin iltaisin.
Kirjasarjaansa Mantila kuvailee Suomen tarinaksi.
– Kerron Suomen tarinaa oman kylän ja kunnan kautta. Peräseinäjoki on Suomi pienoiskoossa siinä, mitä sille väestöltään ja kehitykseltään tapahtuu.
Ensin ajatus verrannollisuudesta perustui omaan näppituntumaan, mutta Mantila sanoo myös tutkineensa sitä.
– Kun tutkin vähän tätä asiaa, hämmästyin miten hyvin se täsmää koko Suomen mittakaavassa. Kaupungistuminen, kouluttautuminen, maaltamuutto ja rakennemuutos, Mantila luettelee esimerkkejä.
Markku Mantila on itse ensimmäistä peruskoulun käynyttä ikäluokkaa.
– Muistan edelleen, kun ensimmäinen peräseinäjokelainen väitteli tohtoriksi. Se oli tosi suuri juttu koko pitäjälle, vaikka moni ei oikein tiennyt, mitä se tohtori tarkoittaa. Ainahan sitä on väitelty kaikenlaisista asioista.
Mantila muisteli, että vuonna 1980 Seinäjoella oli kaksi tohtoriksi väitellyttä.
– Montakohan on nyt? Se kuvaa, miten huimasti koulutustaso on muuttunut. Minun lapsuudessani politiikan korkeakoulu käytiin mummun postilaatikoilla. Se ei ole enää mahdollista.
Mantila kertoo saaneensa ensimmäisen kirjansa jälkeen kritiikkiä siitä, että naiset jäivät varjoon.
– Ensimmäinen teos sijoittui 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun. Etenkin 1960-luku oli miesten maailmaa. Tässä toisessa osassa naiset nousevat esiin, kuten 1980-luvulta lähtien kävi. Jos toisen kirjan aikaa vertaa nykypäivään, tilanne on tasa-arvon suhteen paljon parempi.
Mantila kirjoitti kirjaansa kolme vahvaa naishahmoa, joiden kautta hän kuvaa erilaisia naiskohtaloita. PPM:n eli Peräseinäjoen Putki ja Metalli Oy:n talousjohtaja Kirsikka Liinamaa eli kirjailijan mielessä pitkään.
– Minulla oli ajatus siitä, millaisen naishahmon haluan kirjoittaa. Hän on koulutettu nainen, joka tulee töihin miesvaltaiselle alalle. Siellä pärjätäkseen pitää osata myös kirota ja päästellä eteläpohjalaisella murteella, kun tilanne niin vaatii.
Toinen keskeinen naishahmo on Celia Valli, menestyneen yritysjohtajan vaimo.
– Heidän suhteensa ei oikein toimi. Mies pahoinpitelee vaimoaan säännöllisesti. Ikävä tosiasia on, että Suomi on korkealla väkivaltatilastoissa parisuhdeväkivallan osalta.
Kolmas tärkeä naishahmo on Maija Lauttamus, joka omakohtaisesti kokee rakennemuutoksen, kun hänen työpaikkansa laitetaan kiinni.
– Hän sai kotoaan arvot, joihin kuuluu ankara työnteko, säntillisyys ja se, että elää oikein. Maija uskoo, että tunnollisuus palkitaan ja sellaista ihmistä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Kun näin ei käy, se kolahtaa kipeästi.
1980-luvulla rakennemuutos vauhditti Suomen vaurastumista, mutta sillä oli myös kääntöpuolensa.
– Moni joutui työpaikkansa menetettyään miettimään, miksi ihmeessä elin oikein ja hyvin - ja silti kävi näin.
Ohuena lankana kirjasarjassa kulkee Suomen poliittinen lähihistoria. Kirjailijaa on moitittu siitä, että hän käyttää vääriä nimiä oikeista poliitikoista.
– Kun käytin oikeita nimiä, huomasin miettiväni koko ajan oikeita hahmoja. Kun luovuin oikeista nimistä, pääsin revittelemään enemmän ja luomaan hahmoja vapaammin.
Markku Mantila painotti, että kirjaa ei saa lukea tutkimuksena. Faktoja on revitty tietoisesti.
– Kyseessä on tarina, johon sisältyy kirjailijan vapauksia. Kaikki suuret linjat ovat kuitenkin sellaisia kuin oikeastikin.
Kirjan loppuvaiheilla eletään jo 1980-luvun loppua. Silloin Mantila oli itse jo työelämässä, taloustoimittajana Turun Sanomissa.
– Suomen Pankin taustatilaisuudessa ennakoitiin jo, että pitäisi varautua suureen romahdukseen. Ei silloin osattu ajatella, mikä tilanne on jo parin vuoden päästä. En minä ainakaan.
Kirjasarjan viimeinen osa ilmestynee parin vuoden kuluttua. Sen alkupuolella eletään 1990-luvun rajua talouskriisiä, josta Suomessa ei ole Mantilan mukaan vieläkään täysin toivuttu.
Ensimmäisen kirjan ilmestymisen aikoihin Mantila paalutti sen päättymisajankohdaksi vuoden 2015.
– Sen kirjan maailma on taas erilainen kuin näiden kahden edellisen aikana.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely
A-
A+
Terhi Rintala
Kaksi vuotta sitten Markku Mantila lupaili Peräseinäjoen kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa, että esikoisteos ”On toinenkin polku taivaaseen” saa jatkoa. Viime viikon perjantaina Mantila saattoi todeta kirjastolla, että kaksi kolmesta teoksesta on nyt ulkona.
– Tarina kyti mielessäni 20 vuotta. Idea tuli mieleen jo joskus 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Siitä lähtien se on minua vaivannut. Työ ja perhe-elämä siirsivät sen toteuttamista. Kun pääsi eroon mukuloista, oli aikaa muullekin iltaisin.
Kirjasarjaansa Mantila kuvailee Suomen tarinaksi.
– Kerron Suomen tarinaa oman kylän ja kunnan kautta. Peräseinäjoki on Suomi pienoiskoossa siinä, mitä sille väestöltään ja kehitykseltään tapahtuu.
Ensin ajatus verrannollisuudesta perustui omaan näppituntumaan, mutta Mantila sanoo myös tutkineensa sitä.
– Kun tutkin vähän tätä asiaa, hämmästyin miten hyvin se täsmää koko Suomen mittakaavassa. Kaupungistuminen, kouluttautuminen, maaltamuutto ja rakennemuutos, Mantila luettelee esimerkkejä.
Markku Mantila on itse ensimmäistä peruskoulun käynyttä ikäluokkaa.
– Muistan edelleen, kun ensimmäinen peräseinäjokelainen väitteli tohtoriksi. Se oli tosi suuri juttu koko pitäjälle, vaikka moni ei oikein tiennyt, mitä se tohtori tarkoittaa. Ainahan sitä on väitelty kaikenlaisista asioista.
Mantila muisteli, että vuonna 1980 Seinäjoella oli kaksi tohtoriksi väitellyttä.
– Montakohan on nyt? Se kuvaa, miten huimasti koulutustaso on muuttunut. Minun lapsuudessani politiikan korkeakoulu käytiin mummun postilaatikoilla. Se ei ole enää mahdollista.
Mantila kertoo saaneensa ensimmäisen kirjansa jälkeen kritiikkiä siitä, että naiset jäivät varjoon.
– Ensimmäinen teos sijoittui 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun. Etenkin 1960-luku oli miesten maailmaa. Tässä toisessa osassa naiset nousevat esiin, kuten 1980-luvulta lähtien kävi. Jos toisen kirjan aikaa vertaa nykypäivään, tilanne on tasa-arvon suhteen paljon parempi.
Mantila kirjoitti kirjaansa kolme vahvaa naishahmoa, joiden kautta hän kuvaa erilaisia naiskohtaloita. PPM:n eli Peräseinäjoen Putki ja Metalli Oy:n talousjohtaja Kirsikka Liinamaa eli kirjailijan mielessä pitkään.
– Minulla oli ajatus siitä, millaisen naishahmon haluan kirjoittaa. Hän on koulutettu nainen, joka tulee töihin miesvaltaiselle alalle. Siellä pärjätäkseen pitää osata myös kirota ja päästellä eteläpohjalaisella murteella, kun tilanne niin vaatii.
Toinen keskeinen naishahmo on Celia Valli, menestyneen yritysjohtajan vaimo.
– Heidän suhteensa ei oikein toimi. Mies pahoinpitelee vaimoaan säännöllisesti. Ikävä tosiasia on, että Suomi on korkealla väkivaltatilastoissa parisuhdeväkivallan osalta.
Kolmas tärkeä naishahmo on Maija Lauttamus, joka omakohtaisesti kokee rakennemuutoksen, kun hänen työpaikkansa laitetaan kiinni.
– Hän sai kotoaan arvot, joihin kuuluu ankara työnteko, säntillisyys ja se, että elää oikein. Maija uskoo, että tunnollisuus palkitaan ja sellaista ihmistä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Kun näin ei käy, se kolahtaa kipeästi.
1980-luvulla rakennemuutos vauhditti Suomen vaurastumista, mutta sillä oli myös kääntöpuolensa.
– Moni joutui työpaikkansa menetettyään miettimään, miksi ihmeessä elin oikein ja hyvin - ja silti kävi näin.
Ohuena lankana kirjasarjassa kulkee Suomen poliittinen lähihistoria. Kirjailijaa on moitittu siitä, että hän käyttää vääriä nimiä oikeista poliitikoista.
– Kun käytin oikeita nimiä, huomasin miettiväni koko ajan oikeita hahmoja. Kun luovuin oikeista nimistä, pääsin revittelemään enemmän ja luomaan hahmoja vapaammin.
Markku Mantila painotti, että kirjaa ei saa lukea tutkimuksena. Faktoja on revitty tietoisesti.
– Kyseessä on tarina, johon sisältyy kirjailijan vapauksia. Kaikki suuret linjat ovat kuitenkin sellaisia kuin oikeastikin.
Kirjan loppuvaiheilla eletään jo 1980-luvun loppua. Silloin Mantila oli itse jo työelämässä, taloustoimittajana Turun Sanomissa.
– Suomen Pankin taustatilaisuudessa ennakoitiin jo, että pitäisi varautua suureen romahdukseen. Ei silloin osattu ajatella, mikä tilanne on jo parin vuoden päästä. En minä ainakaan.
Kirjasarjan viimeinen osa ilmestynee parin vuoden kuluttua. Sen alkupuolella eletään 1990-luvun rajua talouskriisiä, josta Suomessa ei ole Mantilan mukaan vieläkään täysin toivuttu.
Ensimmäisen kirjan ilmestymisen aikoihin Mantila paalutti sen päättymisajankohdaksi vuoden 2015.
– Sen kirjan maailma on taas erilainen kuin näiden kahden edellisen aikana.
Ajankohtaista
Uusimmat
Kysely