Naputuksen taustajoukoilla toiveissa kotiradan Kuninkuusravit

Peräseinäjokelaisen Kari Viljakaisen silmäterälle Naputukselle kuuluu hyvää. Haastatteluhetkellä juhannusviikolla Naputus on ehtinyt ravien koronatauon jälkeen startata kolmesti ja kahdesta viimeisimmästä startista tuloksena on neljäs sija.

Naputus ravasi kummassakin startissa viimeisen kierroksen kolmatta rataa pitkin. Porin startissa 5.6. se lähti kolmannelle jo ensimmäisellä takasuoralla.

– Porissa oli tosi kova juoksu, Naputus tuli viimeisen 1500 metriä kolmatta rataa pitkin aikaan 24,2. Aivan ittiäkin hirvitti, kun lähti kolmatta, eikä päässyt pudottamaan mihinkään sisäradalle, mutta hyvin se tuli juosten maaliin, Kari Viljakainen kertaa.

Juhannuksena Härmässä Naputus sortui viimeisellä takasuoralla laukalle ja tuli hylätyksi pitkästä laukasta. Kuluva vuosi kuitenkin alkoi hyvin, sillä tamma juoksi voittoon tammikuussa Vermossa.

– Pari seuraavaa starttia kuski moitti, että jotakin vikaa on ja käytin sitä sitten Tampereella klinikalla. Silloin hoidettiin takajaloista vuohisniveltä ja kintereitä.

Viljakainen pyrkii kilpailuttamaan tammaa säännöllisesti.

– Viikon, puolentoista starttiväli olisi Naputukselle paras, hän miettii.

Vesikävelyä ja uintia

Viime aikoina Naputuksen valmennukseen on kuulunut pääasiassa vesikävelyä ja pari kertaa on käyty uimassakin Koskenkorvalla.

– Metsärannan Jaanan luona Seinäjoella käydään vesikävelyssä ja siellä on oma rata, jossa viimeksikin ajoin.

Kotona ajopaikat ovat kesän mittaan huonot, sillä tiet ovat kovia.

– Ja kesällä jos kilpailuttaa, ei paljon tarvitse treenata. Muistaa vain ilmoittaa kilpailuihin, antaa olla tarhassa ja vähän kävelyttelee, niin siinä se on.

Talvella kotonakin pääsee paremmin ajamaan. Peruskuntokaudella treeniin kuuluu olennaisena osana pitkät, noin 25—30 kilometrin kävelylenkit painavilla kärryillä. Aikaa saattaa mennä yhtäkkiä kolme, neljä tuntiakin.

– Monta kertaa rupean murehtimaan, kun neljättä tuntia menee ja alan soittelemaan perään, ettei vaan mitään ole sattunut, vaimo Eija Viljakainen sanoo.

Viime aikoina Naputus on pysynyt starteissaan Härmän starttia lukuun ottamatta hyvin ravilla. Aiemmin laukka oli herkemmässä, mutta erityistä syytä niille ei löytynyt, vaikka klinikallakin sitä etsittiin.

– Se on varmaan niin kuin yksi kuski sanoi, vähän liian innokas kilpailemiseen, Kari Viljakainen sanoo.

Viljakainen arvelee Naputukselle tulleen varmuutta iän myötä, mutta myös kuskilla on merkityksensä, jotta tamma pysyy ravilla. Ohjastamisesta on viime aikoina vastannut Naputuksen Pertti Puikkonen.

– Sama kuski on ajanut, niin se on oppinut tuntemaan Naputuksen. Tälle hevoselle ei saa kuskia vaihtaa koko ajan. Aina pakkaa suomenhevosilla laukka olla vähän kiusa, monella on hyppy herkässä.

Sapliinista kaikki lähti

Naputus on Viljakaisen oma kasvatti kolmannessa polvessa. Viljakaisen lapsuudenkodissa ei hevosia ollut ja innostuksesta saakin kiittää Eija-vaimon sukulaismiestä Aarno Kauppilaa sekä jo edesmennyttä Matti Kangasluomaa.

Kangasluoman kanssa Viljakainen kulki pienenä poikana raveissa ja häneltä ostettiin myös ensimmäinen hevonenkin, suomenhevosori Sapliini vuonna 1986.

– Siitä ei oikein ollut juoksijaksi, se oli vähän laiskahko hevonen. Varmaan tuli treenattuakin liikaa, kun innostus oli kova, Kari Viljakainen muistelee.

Sapliinin jälkeen Viljakaisella oli muutamia vanhempia starttihevosia. Sitten hän huomasi Hevosurheilussa myynti-ilmoituksen Linpellasta, jonka emän Vekselindan komeaan juoksutyyliin oli mieltynyt.

– Ihailin sen komeaa juoksutyyliä raveissa ja sanoin heti emännälle, että jos hinta on kohdillaan, niin haetaan varsa.

Ja niin Linpella haettiin. Kilpaa se ei koskaan juossut, mutta jätti Viljakaiselle hyviä varsoja, muun muassa Laakan ja Naputuksen emän, Maribellan. Vuonna 2000 syntynyt Laaka menestyi radalla mukavasti ja tienasi palkintorahoja reilu 30 000 euroa.

– Silloin ajattelin, ettei tämän parempaa hevosta osu kohdalle.

Osui kuitenkin, nimittäin Naputus, joka on jo tuplannut Laakan voittosumman.

Tällä hetkellä kotitallissa Naputuksen kaverina on pojantytär Neea Viljakaisen omistama kaksivuotias suomenhevostamma Laakatar.

Viljakaisella ei ole kasvattiensa nimessä toistuvaa etu- tai takaliitettä, mutta tarinoita nimien takaa löytyy.

– Naputus kopsi varsana takajalkojaan yhteen, kun sitä vei tarhaan. Totesin, että susta tulee Naputus, jos se vain Hippokselle kelpaa.

Välillä nimeä on hankala keksiä, tai ainakin saada läpi, kun monet nimet ovat jo käytössä. Yksi kasvatti on saanut nimensä vaimon mukaan Eija-Marianneksi. Kaima onneksi suhtautui asiaan hyvin.

– Kyllä siinä nauru pääsi. Aarno (Kauppila) totesi, että eikö nyt mitään muuta kuin akan nimi hevoselle, mutta sehän oli kunnianosoitus, Eija Viljakainen nauraa.

Toiveissa kuningatarkilpailu

Kahden vuoden takaiset Kuninkuusravit Rovaniemellä ja Naputuksen osallistuminen kuningatarkilpailuun ovat taustajoukkojen mielissä päällimmäisenä tamman tähän astiselta uralta.

Kuningatarkilpa oli ollut haaveena pitkään.

– Ajattelin, ettei harrastaja niin hyvää hevosta saa, että sinne pääsisi, siitähän se kaikki on kiinni. Se on sellainen tapahtuma, joka ei unohdu ikinä, Kari Viljakainen toteaa.

Ja menestystäkin tuli – Naputus kiri sunnuntaina pitkän matkan kolmanneksi ja oli kokonaiskilpailun kuudes. Viime vuonna Naputus ei päässyt mukaan kuningatarkilpailuun.

Tämän vuoden Kuninkuusravit ehdittiin kertaalleen jo perua koronatilanteen vuoksi, mutta näillä näkymin titteleistä ravataan Seinäjoella 31.7.–2.8. Hippoksen valtuuskunta päättää asiasta kokouksessaan tällä viikolla.

Toiveissa luonnollisesti on, että Naputus olisi kotiradan kuningatarkilvassa mukana. Naputus on hyvässä kunnossa, mutta mahdollisuuksia päästä mukaan on vaikea arvioida.

– Vaikea arvioida tämän hetken tammatilannetta, on niin lyhyt aika antaa näyttöjä. Siksi itsekin ilmoitan muihinkin lähtöihin, kun vain tammasarjoihin, jos pääsee mukaan. Lähdöissä on kovia hevosia ja Naputukselle ei olekaan enää helppoja sarjoja tarjolla, Viljakainen miettii.

Mikäli tamma pysyy terveenä, odottaa Viljakainen nyt 10-vuotiaan Naputuksen parhaiden vuosien olevan käsillä.

– Suomenhevonen on monta kertaa vähän vanhempana parhaimmillansa. Nyt on parhaat vuodet käsillä, jos tamma vain pysyy terveenä.

Laura Kujala