Kireitä siimoja odotellessa

Katja Korkiakoski

Peräseinäjokelaisen Aatu Koliinin, 13, ongen koho uppoaa veden alle Kalajärven venelaiturien viereisessä rannassa. Siiman päässä pyristelee pieni ahven, jonka Aatu irrottaa tottunein ottein koukusta. Kala on niin pieni, että se solahtaa saman tien viileään järviveteen kasvamaan mittaa.

Aivan vierestä kuuluu hiljainen suhahdus, kun Aatun pikkuveli Jussi Koliini, 11, ja hänen ystävänsä Eetu Javanainen, 11, heittelevät virvelillä viehettä. Eetulla on siiman päässä kiinni jigi, Jussilla lippa, mutta paahteisena hellepäivänä kala ei ole kiinnostunut virvelin vieheistä. Mato-ongen madot sen sijaan kelpaavat, ja välillä tarttuu koukkuunkin.

–Täällä Kalajärvellä tulee käytyä kesällä kalassa aina, kun ei ole muuta hommaa, tiivistää Aatu kolmikon ajatukset.

Koliinin veljekset opasti alun perin kalastuksen saloihin vaari, Eetulla innostajana toimi kalareissulle mukaan pyytänyt kummisetä.

–Kalastus on rentouttavaa puuhaa. Tää on kivaa kun saa kalaa, ja kyllä silloinkin, kun kalaa ei tule, kunhan on kivaa seuraa, Jussi hymyilee.

Minisärkiä

Aatu heittää houkutinainetta järven pinnalle. Se saa kalat tulemaan paikalle.

–Tämä on ostettu kaupasta, mutta kaurahiutaleista ja vedestä kotona tehty sopii hyvin vaikka särjelle, hän kertoo.

Pian onkeen tarttuu seuraava saalis.

–Miniskidi-särkiä, pikkurillin mittaisia.

–Tää on aivan mukavaa kattottavaa, vaikka ei itse onkisikaan, huomauttaa vieressä viehettä veteen heittävä Eetu.

Kalajärvestä nousee pojan mukaan ylensä peruskaloja, kuten särkeä, ahventa ja lahnaa. Parhaiten kalaonni käy aamuisin ja iltaisin, päivällä kala ei aina ole syönnillä.

–Veneellä jos pääsee järvelle, voi saada kuhan. Viimeksi saimme 68-senttisen, Eetu muistaa.

Saman tien pieni ahven nappaa kiinni onkeen. Se solahtaa vikkelästi takaisin järveen.

Kalastus kuuluu mökkireissuihin

Kolmikko kalasteli hiljattain Koliinin mökillä Virroilla. Se oli niin mukavaa, että kello kiiruhti huomaamatta iltayhteentoista.

–Eetu kysyi ottamaan kalavehkeet mukaan, Jussi muistaa.

Mökkireissuilla Aatu ja Jussi käyvät aina onkimassa tai vetouistelemassa. Vaskivedessä syvyyttä on mökin lähelläkin jopa 60 metriä.

–Siellä ei aina oikein tiedä, missä kalat ovat. Jos ne ovat syvällä, eihän niitä kalastamalla saa, Aatu aprikoi.

Myös kalalajit ovat vähän toista kuin tutut ahvenet, hauet ja särjet.

–Mä sain viimeksi aika ison sorvan. Ja venereissulla tuli kuha, Jussi selvittää.

Veljekset osallistuivat viime vuonna Pohjanmaan vapaa-ajankalastajien kilpailuun, jossa kisattiin pyydettyjen kalalajien määrässä.

–Sain viime kesänä saaliiksi 23 kalalajia, paljastaa kisan voittanut Aatu.

Erikoisimpia lienevät kivisimppu ja kivennuoliainen. Kalamies ei tietenkään paljasta harvinaisimpien kalojen pyyntipaikkaa.

Tänä kesänä hän aikoo lähteä kaverinsa Juho Mäenpään kanssa soutu-uistelukisoihin. Kisoja pidetään Pohjanmaan alueella, lisää tietoa löytyy osoitteesta asuk.fi.

–Kisoihin olisi kiva saada mukaan varsinkin nuorta väkeä.

Silakkaa sillalta

Pari-kolme viikkoa sitten Koliinin veljekset olivat isänsä ja paapan kanssa kalassa Raippaluodon sillalla.

–Sillalta pudotettiin siimaa alas ja pian oli silakat kiinni, Jussi muistaa.

Kalamiehet saivat saalista riittävän määrän.

–Olisiko silakkaa ollut kymmenisen kiloa. Iskä perkasi ne reissun jälkeen ja oli päässyt vasta neljältä aamulla nukkumaan, Aatu virnistää.

Kalat pannulle

Pikkukalat päätyvät takaisin veteen, mutta isommat saaliit päätyvät pannulle.

–Kuha ja ahven ovat hyviä, kun niitä paistaa tai savustaa, Jussi vakuuttaa.

Hän on opetellut kalojen perkaamista isänsä ja Aatu-veljen kanssa.

–Ei se ole vaikeaa. Minä tai Aatu yleensä paistetaan kalat.

Vaikka Aatu on innokas kalamies, hän ei voi maistella saaliitaan.

–Kala on ainoa mitä en saa syödä allergian vuoksi. Kyllähän se vähän pännii, poika hymähtää.