Kumipyörien päällä

Terhi Rintala

Toukokuun lopulla viisi jalasjärveläisnuorta valmistui yhdistelmäajoneuvon kuljettajiksi Sedusta. Armeija kutsuu osaa heistä jo heinäkuussa, osaa myöhemmin. Niinisalon jälkeen tulevaisuuden suunnitelmia voi arvioida uudelleen.

– Kaikilla on töitä tällä hetkellä. Luotettaville ja asiansa osaaville kuskeille on aina kysyntää. Nämä pojat kyllä pärjäävät, kehuu logistiikan opettaja Inkeri Ritamäki.

Selvä valinta

Logistiikan perustutkinto oli selvä valinta.

– Päätin sen jo kuutosluokalla, eikä mieli muuttunut missään vaiheessa, Arttu Puskala sanoo.

Kristian Haapakoskelle logistiikka oli yksi vaihtoehto ja maatalousala toinen.

– Laskin, että opin tällä tavalla enemmän kuin jos olisin mennyt IMO:lle. Tämän tutkinnon jälkeen maaseutuyrittäjän opinnot on helppo täydentää päälle.

Teemu Seppälä sanoo, että logistiikka oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.

– Autopuolta vähän harkitsin, mutta tämä kiinnosti enemmän. Suvussa on tietysti tätä alaa jonkin verran, Teemu hymähtää.

Suvun perintönä ratin taakse istahtaminen on luontevaa myös Eetu Haanpäälle ja Antti Mäkyselle.

– Kiinnostus on ollut alalle jo tosi pienestä lähtien. Hakuvaiheessa jouduin jännittämään, kun en ollut laittanut rastia julkaisulupaan. Pieni hätä oli ensin, että pääsenkö kouluun vai en, Eetu naurahtaa.

Antin serkut ovat hankkineet saman koulutuksen eri reittejä ja päätyneet maitoauton rattiin.

– Minä olen meillä ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen, joka on suorittanut perustutkinnon nimenomaan näin.

Töitä riittää kyllä

Kuljetukset pelaavat edelleen kumipyörillä.

– Se on joustavaa kaikkeen muuhun kuljetukseen verrattuna. Kuljettajia tarvitaan. Hyvä, että nuoria miehiä kiinnostaa, Inkeri Ritamäki sanoo.

– Jos on paperit olemassa, työllistyy kyllä, Kristian sanoo.

– Loppu on itsestä kiinni, Eetu lisää.

Eetu on tehnyt 13-vuotiaasta töitä Kannonlahdella.

– Koulussa näki ammatin vähän eri näkökulmasta.

– Oppi tekemään asiat lain puitteissa, Kristian täydentää.

– Ja oppi arvostamaan ammattia, Eetu jatkaa.

Koulutuksen plussaksi Eetu laskee tarkkuuden ja Antti monipuolisuuden.

– Meillä on paljon kalustoa, jolla pääsee harjoittelemaan, Arttu jatkaa.

Mukana on vanhempaakin kalustoa, ja siihen on syynsä.

– Ei uusi kuljettaja pääse työpaikalla uusimman auton rattiin. Luottamus pitää ansaita, Inkeri Ritamäki sanoo.

– Niin se pitää ollakin, että tuore kortti ja vanhin mahdollinen auto, Eetu vahvistaa.

Taatusti erilainen harjoittelu

Opintojen loppuvaiheessa on harjoittelujakso, jota voi suorittaa myös ulkomailla. Antti Mäkysen oli tarkoitus tehdä harjoittelu Ranskassa, Clermont-Ferrandissa.

– Työt menivät sivu suun. Ehdin olla yhden päivän perillä, kun korona katkaisi harjoittelun. Näin kaikenlaista, mutta varsinainen kuukausi työssäoppimista jäi kokematta.

Pandemiarajoitusten vuoksi kävikin niin, että Antti oli päivän harjoittelussa, yhteensä yhdeksän päivää Ranskassa ja kaksi viikkoa karanteenissa.

– Vietin enemmän aikaa eristyksissä kaverin siskon kämpillä Nurmossa kuin Ranskassa.

Sen verran kokemus jäi keskeneräiseksi, että joskus olisi kiva käydä uudelleen Ranskassa.

– Jos lentolippujen hinnat eivät kallistu älyttömästi, voisi tehdä uuden matkan Ranskaan myöhemmin.

Paras hetki

Vaikka kokemusta ei ole vielä hurjasti, löytyy pojilta jo vastaus siihen, mikä on paras hetki ratin takana.

– Paras hetki on se kun mittaristossa lukee V8 ja hommat sujuu, Eetu heittää ensin.

Antti jää pohtimaan asiaa ja löytää ratkaisun.

– Paras hetki on se, kun saa ajaa auton talliin ja toteaa, että kaikki meni hyvin.