Rohkeutta ja maalaisjärkeä

Terhi Rintala

Jotkut jutunteot jäävät mieleen erityisesti. Joko sen vuoksi, että niillä tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa tai sen vuoksi, että oppii jotain aivan uutta.

Vuosi sitten toukokuussa osallistuin Kurikan kansalaisopiston järjestämälle kurssille, jota piti puutarhuri Marko Ahola. Kokemus oli monella tavalla ikimuistoinen. Parin tunnin aikana koettiin kaikki mahdolliset kevään säätyypit. Tuli lunta, räntää, vettä, ne sulivat pois ja aurinko paistoi lämpimästi. Lehtiön sivut olivat kiharalla, kun ne kastuivat niin moneen kertaan.

Toinen syy tämän jutunteon muistamiseen oli se, että opin parin tunnin aikana paljon. Ahola teroitti heti aluksi, että suurin virheemme on se, että leikkaamme omenapuita liian varovaisesti. Ilman kansalaisopiston kurssia en olisi leikannut ollenkaan tai ehkä vain hyvin vähän.

Aholan opeilla leikkasin omenapuutani paljon rohkeammin kuin olisin muuten uskaltanut. Puu kukki kauniisti, tuotti omenoita aivan entiseen malliin ja leikattiin tänä keväänä uudelleen.

Eikä siinä kaikki, kuten ostoskanavan mainoksissa ennen vanhaan sanottiin. Usko omenapuun leikkaamiseen ja Marko Aholan oppeihin tarttui myös aviomieheen. Koronakevään kunniaksi kävimme mieheni kanssa leikkaamassa pari viikkoa sitten myös molempien vanhempien puutarhoissa kaareutuvat omenapuut.

Jopa satavuotiaaksi

Palataanpa vielä kurssin oppeihin. Puutarhuri Marko Ahola kannustaa katsomaan puuta tarkasti ennen kuin aloittaa leikkaamisen.

– Sen jälkeen kannattaa sulkea silmänsä hetkeksi ja aloittaa leikkaaminen.

Vanha omenapuu kestää yhdellä ihmisellä sata vuotta, jos sitä hoitaa oikein. Oikeaoppinen leikkaus, lannoitus ja yleishoito pidentävät omenapuiden ikää. Jos laiminlyö jonkun näistä kolmesta, puu alkaa voida huonosti ja siihen tulee helpommin tauteja, kuten muumiotauti. Omenapuun kuoltua syyllistyy Aholan mukaan helposti vielä suurempaan virheeseen.

– Ostaa uuden puun, samaa lajiketta ja istuttaa sen juuri samaan kohtaan kuin edellinen puu. Uusi omenapuu ei menesty samoilla konsteilla yhtään sen paremmin.

Liika arkuus pois

Aholan mukaan omenapuiden leikkaamisessa paras työkalu on terve järki.

– Jos alkaa ajatella, että puu saa kipeää, ei uskalla leikata senttiäkään.

Liiallista ohjeisiin perehtymistä Ahola ei kannata. Jos jää lukemaan niitä puun viereen ja miettimään mitä tekisi, tulee araksi.

– Silloin ei leikkaa oikeaa oksaa vaan todellisuudessa juuri ne oksat, mitä ei saisi leikata.

Leikkauksella voi joko pilata puun totaalisesti tai parantaa sen elinoloa. Hyvä leikkaaminen antaa puulle mahdollisuuden tuottaa satoa ja kestää vuodesta toiseen terveenä.

Hoitoleikkaukset tehdään keväällä tai syksyllä. Omenapuita voi leikata elokuun alusta lokakuun toiselle viikolle sekä maaliskuun alusta toukokuun toiselle viikolle asti. Ennen seuraavaa leikkausta on oltava vuosi väliä. Vielä tämän viikon aikana ehtii siis leikata.

Villioksat karsitaan ensimmäisinä

Mitä hyvä leikkaaminen sitten on käytännössä? Omenapuusta leikataan pois kaikki vesiversot, jotka ovat kohtisuoraan ylös tai kohtisuoraan alas kasvavia oksia. Ne ovat villioksia, jotka vievät omenapuusta kaiken energian.

– Niitä tulee joka vuosi ja ne poistetaan aina ensimmäisenä. Myös revenneet oksat ja latvuksen sisään suuntautuneet oksat poistetaan. Oksien pitää olla erillään, jotta ne eivät mene ristiin ja hankaa toisiaan.

Vanha sääntö sanoo, että leikkauksen jälkeen hatun on mentävä joka kulmasta omenapuun läpi. Jos se tarttuu kiinni, eikä mene läpi, on leikannut väärin tai liian vähän.

Omenapuussa oleva sammal tai jäkälä on varma merkki siitä, että puussa asustaa kasvitauti.

– Silloin runko on harjattava puhtaaksi kauttaaltaan pehmeällä harjalla, porstalla tai näppylähanskoilla. Harjaus tehdään kuivalla säällä tai helpoin tapa on tehdä se sateen jälkeen, jolloin puun rungosta lähtee helposti kaikki pois.

Puhdistuksen jälkeen tehdään kalkkiseos, johon tulee kaksi litraa puutarhakalkkia ja vettä niin, että seoksesta tulee paksun lättytaikinan kaltaista. Puu maalataan kalkkivellillä kauttaaltaan.

– Kalkkivelli parantaa etenkin yli 10-vuotiaat puut. Vanhasta omenapuusta tulee yhtä nuorekas kuin uudesta puusta. Kalkki ehkäisee jäkälän ja sammaleen syntyä ja pitää kasvitaudit loitolla.

Talven varalle Ahola ei suosittele suojaamaan omenapuuta verkolla. Sen sijaan puun runkoon voi kiertää sukkahousua. Sen tuoksu pitää jänikset loitolla, kunhan sukkahousu on puhdasta tai uutta. Jos sukkahousuissa on ihmisen tuoksu, jänis viihtyy puun juurella liian hyvin.

Vuosi leikkaamisen jälkeen

Vaikka vannon nyt Aholan oppien nimeen, täytyy tunnustaa, että viime vuonna meinasi mennä pupu pöksyyn. Perhejuhlat olivat tulossa, ja oli houkutus jättää omenapuuhun runsaasti oksia kukkimaan. Muuten vielä vaiheessa olevaa puutarhaa ne olisivat pukeneet keväällä kauniisti.

Nyt voi jo sanoa, että onneksi leikkasimme. Leikattu omenapuu kaartui kauniisti eri suuntiin, eikä muistuttanut enää epämääräistä pöheikköä, jossa oksat olivat kasvaneet ristiin rastiin.

Omenapuuta saa leikata seuraavan kerran vuoden kuluttua, joten uusintaleikkauksen aika oli nyt. Se olikin paljon helpompi kuin viimevuotinen karsinta. Uusista oksista suurin osa oli villioksia, jotka kasvoivat suoraan ylöspäin. Ne oli helppo katkoa pois.

Omenapuumme muistuttaa nykyisin enemmän niitä omenapuita, joita näkee esimerkiksi Ahvenanmaalla. Ryteikön tilalla on kauniisti kaartuva puu, jolla on selkeät pääoksat. Se ei kasvata oksia, vaan hedelmiä.